Onks ketkuilukin uusiutuva luonnonvara?

19.11.2008 Heikki Luoma / Kuusniemen kuulumisia

Mä vaan kysyn ihan täältä ruohonjuuritasolta, eli suntio Jortikan vaimona ja nykyisenä kotiäitinä.

Nimittäin tää Ahti Kiiski ui meille yhtenä iltana, kun Late oli hoitelemassa kirkossa jotai iltatilaisuutta. Oli niin ykköspuvussaan kun Venäjän keisari Porvoon valtiopäivillä, ja komee mieshän se monitoimikonsultti on jos sattuu tykkään lipevistä kiharapäistä. Mä siinä ehtiny muta kun pyyhkäseen penkinpäätä esiliinan helmaan, kun tää Armaksen vävypuoli jo seiso oven takana ja mää menin avaan.

Parin kohteliaisuuren jälkeen se meni asiaan. En malta olla toistamatta mitä se sano, kun meikäläinen kuulee nykyään niin harvoin mitään kohteliaisuuksia. Late kun on enemmän suoran toiminnan miehiä. Se katteli mua päästä varpaisiin ja sano että vahinko että tollanen upee nainen joutuu hautautuun tänne neljän seinän sisälle.

Mä siihen tyhmänä että ahtauru sääkin sisään vaan, mutta varo ettet kompastu kun mulla on noi mattokääröt menossa ulos joskus lähitulevaisuudessa.

No se änkes ittensä meirän huusholliin ja rupes puhuun sitä asiaa. Että tollanen on kauheeta tuhlausta, kun samaan aikaan kaikki mun tasoset naiset maakunnassa kouluttautuu täyttä päätä hienoihin uusiin ammatteihin. Mää tyhmänä et mihin esimerkiks? Niin Kiiski sano siihen että tuleva luksuslomakylä työllistää ainaki sata kuusniemeläistä, ja susta, siis musta vois tulla lomakylän pääemäntä! Itte asiassa mun ei tarttis tehdäkkään juur mitään, sen kun kulkisin Kuusniemen kansallispuvussa ja olisin oma luonnollinen itteni. Mun kielitaidottomuuteni olis pelkkää plussaa, ja mun tää kähee ääneni ja jatkuvasti pulppuava puheeni olis pelkkää erotiikkaa Venäjä olikarkeille vai mistä tikkunekuista se puhukaan. Vai sanoks se kumminki et eksotiikkaa, tuli vähän sillain epäselvästi ulos se kohta, kun Kiiski joutu nielaseen just sillon.

Tässä vaiheessa mää tokasin että mitä? Ja jatkoin että missä sun videokameras on, alko nimittäin kuulostaa niin elinkelpoasiamises Auvo Sulanderin meiningiltä.

Tää monitoimikonsultti ei ollu tietääkseenkään mun vinoilusta vaan ojens käyntikorttinsa jossa luki et Ahti A. Kiiski, toimitusjohtaja. Alla komeesti että Urmaanseudun Lemmenlomat Oy.

Mää kattoin sitä vinosti hymyilen ja tokaisin että no tulihan se sieltä, koskas aletaan ja mitkä on liksat?

Kiiski onnitteli mua kädestä pitäen ja sano aina tienneensä, että mun lanttu leikkaa terävästi kun pantaveitti. (Mikähän sekin on, en oo ikinä kuulukkaan vaikka lantun tiedän hyvin.) Se aukas salkkunsa ja lateli pöytään joitakin papereita ja kartan yks kahteenkymmeneen viiteen tuhanteen. Siinä kartassa näky punasen rinkulan sisällä Urmaansaari ja meitin tanssilavameininki siinä vastapäätä, ja se alue oli täynnä mustia kärpäsenkakkoja, joita Kiiski nimitti lomamökeiks.

Mä en oo kai muistanu kertoo lukijoille että me saatiin ostaa Turpeisilta se tanssilava tontteineen eikä ollu nylkyrihinta. Turpeisille vaan luvattiin nimellisen korvauksen lisäks elinikäset ilmaset liput kaikkiin meitin lavan tilaisuuksiin, ja Hepa vielä tinki siihen päälle että hänelle ja Valtsulle ilmaseks kolme nakkii sinapilla ja pullo punasta limua vähintään kaks kertaa illassa. Että osas olla hellyttävä tää Hepa, josta varmaan tulee viälä isona jotaki.

No, mää totesin että juu, kartat on ja paperia kun aseman veskissä, mutta mitä mä niistä? Niin Kiiski sano että Turpeinen on nyt suostunu myymään Urmaansaaren tälle Lemmenloma Oy:lle, jonka toinen toimitusjohtaja hän itte on. Joku ihme Kornilohvi tai joku on se toinen, ja sillä on kuulemma rahaa niin että ranteita pakottaa. Sano että ihan vaan vanhana ystävänä hän lupaa meitille viiskyt tonnia siitä tanssilavasta ja kahren hehtaarin tontista, vaikka kunta voiski yhteisen edun nimessä pakkolunastaa sen puoli ilman.

Arvatkaas kävikö mua huimaan, kun me saatiin se Turpeisilta viirellä tonnilla koko pa… siis koko paketti. Kiiski jo tarjos mulle kynää käteen oikein päin ja sano et se on näin pienestä kiinni että ihmisestä tulee rikas ja onnellinen.

Sitä sen ei olis pitäny sanoo, ei ainakaa niin kovaa, nimittäin meirän Pikku-Tobias heräs siihen ja köpötti pienillä jaloillaan siihen lastenhuoneesta. Mä tajusin samalla hetkellä että mähän oon köyhänäki niin onnellinen kun ikinä voi kun mulla on nää Topi ja Late, mun ikiomat pojat, iso ja pieni. Multa ihan totta putos kynä kädestä ja mä rupesin suukotteleen Topia siinä lattialla ja huomasin samalla et vaippa oli melko täydessä lastissa, siis märkänä ju nou. Osataan noita kieliäkin omiks tarpeiks, vaikka Kiiski sitä vähätteli.

Siihen tunnekuohuun paukkas Late parahiksi kotiin, ja mää sulkeuduin Topin kanssa lastenhuoneeseen pillittään ja sorittaan vaihtoo. Mä oon niin herkässä tilassa juur nyt, kai te naispuoliset lukijat ainakin ymmärrätte yskän ilman lääkärinkirjaaki?

Olohuoneesta alko kuuluun Kiisken tasanen kimotus ja Laten aina vain lyhkäsemmät möreet vastaukset. Sitten kuulu vaan miten ovi aukes ja eteisen lattia jytisi, ja sen jälkeen kaame rääkäsy ja tömähdys. Late tuli kohta sisälle sieramet valkosina ja kysy että et kai laittanu nimees mihinkään sen ketkun paperiin? No en tietenkään, mää sanoin, ja Late rupes rauhottuun siinä pikkuhiljaa. Se on niin kiltti ihminen tää mun Lasseni.

Seuraavana päivänä Turpeiset ja Valtsun porukka tulivat käymään, ja kun mää olin kertonut tään kaiken, niin Hepa pyys mittanauhaa ja kävi Valtsun kanssa tarkistamassa kuinka pitkälle Kiiski lensi niiltä portailta. (On se ikävää kun ne ei oo vielä saaneet omaa pienokaista, vaikka Eija sano et ei ainakaan yrityksen puutteesta olla kaksistaan) Pojat palas takasin ja Hepa hihitti silmät tirrissä että Kiiski on varmaan lentokala kun se oli lentäny alaportaalta mitaten viis metria ja kolkytviis senttiä. Salkku oli lentänyt kolkytseittemän ja risat.

Eihän ne Turpeiset ollu mitään Urmaansaarta myyny, että ketkun metkujahan ne myyntipuheet oli ollu. Varokaa vaan, niitä on nyt liikkeellä.

Paula Jortikka

Onnellinen ilman miljoonia.

Maata ei myyrä, sitä ostetaan!

Heikki Luoma

Yhteistyössä mukana myös - Tutustu - Klikkaa:

Onks ketkuilukin uusiutuva luonnonvara?