En ole syypää hirvien katoamiseen

Osaamiskeskuksen johtajana ja Kuusniemen Erän puheenjohtajana minun on pakko vastata julkisesti muutamiin ilkeämielisiin huhuihin...

.... joita pitäjällä liikkuu toiminnastani .. koskien viimevuotista metsästyskautta, ja eritoten kaatopiirissämme kieltämättä kehnohkosti sujunutta hirvestystä.
 
Kun johtaja Hakkarainen on suvainnut asettaa kyseenalaiseksi jopa puheenjohtajuuteni legimiteetin, aloitan mainitun väitteen alas ampumisella. Ja käsivaralta, kuten tapani on!  Minullehan ei viime vuona kyseisessä kokouksessa ilmaantunut vastaehdokasta, joten katson tulleeni valituksi yksimielisesti. Hakkarainenhan väittää nuijan tipahtaneen pöytään pelkästään sen vuoksi, että hän järkyttyi kun emeritus suntio Niiranen ehdotti minua mainittuun luottamustehtävään hänen tilalleen. Sille asialle, että suurin osa kokousväestä poistui valintani jälkeen, en minä tietenkään mahtanut mitään.
 
Myöskään se väite, että olisin uhkailemalla pakottanut Niirasen ehdottamaan itseäni, ei pidä paikkaansa, eli on täyttä fabulaa. Minähän vain sanoin hänelle ulkohuussin nurkalla ennen kokousta, kahden kesken kuin mies miehelle, että haulikollani on kiusallinen taipumus laueta ennalta arvaamattomasti, ja niin muodoin myöskin ennalta arvaamattomaan suuntaan, joilla huomioilla tietenkin tarkoitin pelkästään aseteknisiä ja ballistisia adeknootteja. Joka ongelma muuten on nyttemmin toivoakseni poistunut. Tosin en ole ladannut kyseistä ampuma-asettani viidestoista joulukuuta jälkeen. Kun samassa yhteydessä mainitsin halukkuudestani ryhtyä Erän puheenjohtajaksi, niin Niiranen vakuutti lähes kyyneleet silmissä olevansa minun ratsumiehiäni.
 
Otaksuin kuitenkin kyynelten  johtuneen hänelle tarjoamastani melko prosenttipitoisesta etanolijohdannaisesta.
 
Peräti ilkeämielisesti on kylillä puhuttu myös siitä, että ns. tynkäkokous valitsi minut liian vähäisin kannatusluvuin myös jahtipäälliköksi tulevalle hirvestyskeudelle, joka siis nykytietämyksen valossa päättyi ilman saalista. Ei kai ole minun syyni, jos vastaehdokkaita ei ilmaantunut. Enkä puhu nyt hirvistä, joista ei jahtikauden aikana havaittu vilahdustakaan, paitsi muutamia jälkiä jotka johtivat naapurikunnan eli Tyrisevän pitäjän  puolelle.

Ei kai sekään ole minun syyni, ettei ajomiehiä ollut alun alkaenkaan riittävästi. Niitähän oli yksi plus kolme, tarkoittaen kyseinen yksi sitä, että myös neiti Hakkarainen kuuluu ainoana femiinijäsenenä Kuusniemen Erään, ollen muut ajomiehet monitoimikonsultti Kiiski, suntio Niiranen ja johtaja Hakkarainen itse. Niirasen mukaan edellä mainitulla pariskunnalla oli mukanaololleen pelkkiä taka-ajatuksia, eikä lainkaan mitään takaa-ajoajatuksia, koska jättäytyivät ketjusta jo alkumetreillä, heti kummisedän kadottua metsän katveeseen.

Seuraavaksi ammun alas Hakkaraisen puheet toiminnastani passipaikalla. Tällä kertaa käytän savuruutia ja karkeimpia saatavissa olevia hauleja! Hakkarainen väittää minun ampuneen hirvikiväärilläni kaikkea mikä liikkui, siis myös häntä itseään kohti, mutta se ei ollenkaan pidä paikkaansa. Minähän en ampunut kiväärikaliiberisella aseella laukaustakaan koko metsästyskaudella. Hakkarainen on maallikkona sekoittanut kiväärinlaukauksiin muutamat haulikolla ampumani laukaukset. En kai minä niin pölvästi ole, että olisin tullut passipaikalle ilman haulikkoani, ja kun kaksi tunnistamatonta pyytä lensi ylitseni, niin totta kai tyhjensin  salamannopeasti piipulliset niiden perään. Yksi hauli osui suoraan takimmaisena lentäneen pyyn sydämeen, ja eksodus seurasi välittömästi.

Kun pian tämän jälkeen ammuin haulikollani myös paria muuta tunnistamatonta lentävää kohdetta, niin ampumasektorilleni huomaamattani edennyt johtaja Hakkarainen ryhtyi huutelemaan tuli seis – komentoja. Kun kysyin ystävällisesti huuteleeko siellä hirvi vai ihminen, heitti jostain syystä maastoutunut Hakkarainen hattunsa ilmaan muka tunnistamisen helpottamiseksi.

Osuin ensimmäisellä piipullisella, ja myös varmistuslaukauksella kohteen ollessa jo mättäälle pudonneena. Erittäin illegaalia, että johtaja Hakkarainen vaatii nyt minulta korvausta uuden metsästyslakkinsa muka tahallisesta turmelemisesta. 

Sanomattakin on selvää, että hänen oma mekastuksensa sotki käynnissä olevan ajon, ja hirvilehmä vasikoineen osasi livahtaa passipaikkani ohitse minun niitä havaitsematta.
 
Viikon kuluttua tapahtuneeseen metsästysaktioon ei sitten ilmestynyt muita osallistujia  kuin allekirjoittanut, eikä myöskään seuraaviin ennalta sovittuihin aktiviteetteihin. Näin ollen on luonnollista, että tavoite jäi saavuttamatta, ja Kuusniemen Erän ainoa saalis pyyntikaudella oli ampumani pyy, joka siis nyt täydentää lintukokoelmaani. Lihat ovat pakastimessani, mikä tiedoksi niille jotka ehkä suunnittelevat käräjöintiä siitä kenelle ne kuuluvat.

Katson, että puheet minun ulkoistamisestani kyseisestä seurasta ovat vailla perusteita, ja tulen tarvittaessa ryhtymään oikeustoimiin asioiden saattamiseksi säädyllisille raiteilleen.
 
PS.
Ilmoitan täten, että tässä julkaisussa ilmoitettujen hirvipeijaisten kanssa minulla ei ole mitään korrelaattiota, enkä myöskään ole aivan varma mihin  monitoimikonsultti Kiiski viittasi ilmoituksen yhteyteen lainaamallaan  adeknootilla karhun kanssa painimisesta. Neiti Hakkarainen tuskin ilahtuu mainitusta paralleeli-ilmaisusta!
 
Kuusniemellä, Kylmälehdon Osaamiskeskuksessa:
 
Kylmälehto, Varma G.
Osaamiskeskuksen johtaja