Kuusniemi taistelee!

Kuusniemi elää – eläköön Suomen maaseutu! Tässä hengessä haluamme luoda lukijoitten kera lyhykäisen katsauksen kuntamme lähimenneisyyteen.

Olkoot tämä samalla ikään kuin päivitys sille, mistä nykyhetki kumpuaa.

Itsenäinen Kuusniemi ilmestyi virallisesti Suomen kuntakartalle 1927. Itsenäisyysjulistus laadittiin Vanhan Mielosen tuvassa, ja sen laatijat saivat myöhemmin nimensä samaisen talon seinään kiinnitettyyn pronssilaattaan. Julistuksen olivat allekirjoittaneet seuraavat kuntalaiset:

Kondrat V. Hakkarainen, Julius Kylmälehto, Jalmari Jortikka, Mooses Turpeinen ja Aleksanteri Mielonen.

On hämmästyttävää, että nuo viisi niin erilaista miestä löysivät yksimielisyyden tässä yhdessä tärkeässä asiassa. Kuten tiedämme, Kuusniemellä kävi pian itsenäistymisen jälkeen samoin kuin usein käy nuoressa itsenäisessä valtiossakin. Syntyi tietynlainen auktoriteettivaje, kun emäpitäjän valtuusto ei enää sanellut miten yhteisiä asioita hoidetaan. Aluksi kävi niin, etteivät K.V. Hakkarainen ja A. Mielonen enää sopineet saman pöydän ääreen, ja Mielonen haistatti pitkät koko kunnallispolitiikalle. K. Hakkarainen tuli valituksi valtuuston johtoon, ja Julius Kylmälehto savusti itse itsensä ulos. Oli Luojan ihme, ettei koko valtuustosali tuhoutunut siinä hötäkässä. Seuraavaksi lähti Jalmari Jortikka, josta tuli myöhemmin maakunnan kuulu pirtukuningas. Mooses Severuksenpoika Turpeisesta  tuli Hakkaraisen luotettu ratsumies, josta sukurasitteesta vasta pojanpoika Pauli Antero teki päättäväisesti pesäeron.

Tosin perimätieto kertoo, että Mooses oli niin ovela ukko, ettei ole ollenkaan varmaa kuka ketäkin vei kuin pässiä narussa ja mihin, mutta se on jo toinen asia.

Niin siis erosi Kuusniemi silloisesta emäpitäjästään Tyrisevän kunnasta. Kuusniemihän oli aikoinaan Tyrisevän kappeliseurakunta, joka sai oman ensimmäisen kirkkonsa jo 1807. Nykyinen kaunis ristikirkko rakennettiin 1883.

Mainittu pronssilaatta ehti olla paikoillaan noin 14,5  tuntia, sillä Vanha Mielonen purettiin seuraavana yönä Urmaanlinnan, Hakkaraisen suvun tulevan hallintopalatsin tieltä. Kuten tunnettua on, Urmas Hakkarainen ei päässyt palatsiin, mutta joutui kuitenkin linnaan määräajaksi. Tuo arvokas ja puskutraktorin yliajamaksi joutunut muistolaatta on nykyisin nähtävissä vitriinissä kunnanviraston aulassa.

Kunnan olemassaolon oikeutta vainoavat tänä päivänä samat uhkakuvat kuin Suomen muitakin pikkukuntia. Valtakunnasta löytyy tahoja, jotka soisivat ettei koko kuntaa olisi olemassakaan. Välistä tuntuu siltä, että nuo samat tahot soisivat koko Suomen maaseudun näivettyvän jonkinlaiseksi Euroopan takamaaksi, erämaa-alueeksi, jossa vain pedot mellastaisivat. Takavuosina naapurikunnissa ilkeiltiin, että Kuusniemi on jossain Euroopan hallintopalatseissa nimetty huijareitten lisääntymisalueeksi. Tälle kehityksellehän sitten pantiin sulku, kuten lukijat hyvin muistavat.

Noille kunnan näivettymistoiveille hymähdellään Turpeisen baarin pienoisparlamentissa säälivän huvittuneesti. Kunnanjohtaja Suvi Pohto ja valtuuston puheenjohtaja P. A. Turpeinen joutuvat lähes viikoittain antamaan rukkasia niille innokkaille kosijoille, jotka ovat valmiit kuntaliitokseen Kuusniemen kanssa. Hämmästyttävää on, että noita kuntia löytyy ympäri maan. Valtuuston pj. Turpeinen onkin lanseerannut kunnallispolitiikkaan uuden ja osuvan määritelmän: Kuusniemen mahdolliset etäkunnat.

Varsin todennäköistä kuitenkin on, että vuonna 2027 Kuusniemellä juhlitaan kunnan 100 – vuotista itsenäisyyttä. Kuntaliitosajatuksille ei lämmetä, lukuun ottamatta Armas Hakkaraista,  joka sivumennen sanoen lämpenee milloin mistäkin syystä. Moniosaaja Varma G. Kylmälehdon lausahdus kiteyttääkin  varsin osuvasti  kolmeen sanaan tuon valtakunnassa vallitsevan liittymis- ja liittämisvimman: ”Kyllä on globaalia!”

Mikä sitten on tuon pienen kunnan suurin voimavara, ja missä piilee sen viehätysvoima, että se on todellakin noussut Suomen ehkä suosituimmaksi ja tunnetuimmaksi kunnaksi?

Vaatimaton mutta ehdoton mielipiteemme  on, että kunnan suurin voimavara on sen asukkaat. Kuusniemeläisten omanarvontunto on huippuluokkaa. He ovat ennen kaikkea tahtoihmisiä, ja ehdottoman varmoja siitä, että Kuusniemi on maailman keksipiste. Kuusniemeläiset ovat persoonallisuuksia joka ikinen, eikä omia luonteenpiirteitä pidetä piilossa, pikemminkin päinvastoin. He ovat ehkä tiedostamattaan tajunneet sen tosiasian, että maailmankaikkeudessa ei ole kahta samanlaista ihmistä. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, mutta Kuusniemellä sanotaan tämäkin totuus omaperäisemmin: ”Jokainen kuntalainen on tv-sarjan tai näytelmän arvoinen!”

Huhut Suomen maaseudun, puhumattakaan KUusniemen  kuihtumisesta ovat siis vahvasti liioiteltuja. Kuusniemi taistelee! Eli kuten valtuuston puheenjohtaja Turpeinen tuonkin asian ilmaisi jäyhään ja päättäväiseen tapaansa: ”Siinä tanner sotketaan ennen kun Kuusnimellä periksi annetaan!”