Vanhaan malliin

Pakina Annikki kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Joskus sitä osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Kun tuuri käy. Voi löytää päiviin mielekästä
tekemistä, mielenkiintoista sisältöä. Sellaista, mitä
ei ole koskaan ennen nähnyt eikä tehnyt.

Lomamatka johdatti pohjoiseen. Tutustutti
vanhojen ystävien kautta uusiin. Näillä oli harrastuksena
hyvä yhdistelmä: kansanperinne ja videofilmaus.

Ruishalme oli kylvetty jo keväällä. Riihi
rakennettu kesän kuluessa, vanhoista hirsistätietenkin.
Savusauna etsitty. Paikallisen museon kanssa sovittu
sisäkuvista. Minun porukkaan päästessäni jo leikattu
ruis sirpillä ja laitettu kuhilaille. Vanhoin taidoin
ja parin ikämiehen voimin.

Riihenpuintiin ehdin mukaan, muka vähän avuksi.
Kellonkatsojaksi, naaman nokeajaksi. Museotupaan
pöydän kattajaksi uutispuuron syöjille. Savusaunan
lämmittäjäksi.

Upeita päiviä. Melkein juhlallisia. Katsella
kunnioittavasti, kun katoavia - jo kadonneita? tapoja
talletetettiin. Harrastajavoimin, omin varoin, vaivoja
säästämättä. Vapaa-aikaa uhraten, innostuneina.

Kiitos niistä päivistä, ystävät. ja illoista:
kuumassa saunassa tai takkatulen lämmössä, kun ulkona
myrskysi ja järvessä tarkeni vain kastua.

Itu nousi, kasvun alku. Mielenkiinto heräsi.
Ehkäpä jatketaan. Jonakin päivänä, jollakin tavalla.
Ehkäpä pystyn olemaan enemmänkin avuksi. Ideoimaan,
innostamaan ihmisiä, jotka eivät vain pureskele
valmista vaan luovat uutta.

Elämä kun on niin lyhyt.Oppimista ja tekemistä
riittää rajattomasti.