Paukun matkaraportti

Hei kaikki Kuusniemen kuulumisten lukijat! Terveisiä Keski-Suomesta, tarkemmin sanottuna Kyyjärveltä....

.... jossa vierailtiin Laten ja Turpeisen kanssa heinäkuun loppupuolella.

Siellä oli markkinat ja aivan mieletön, siis aivan mieletön fiilis koko ajan. Mä menin sinne jo perjantaina, kun Latella ja Turpeisella oli jotain yhteisii juttuja. Ne kai kävi tsekkaamassa jonkun huoltoaseman Karstulassa, mutta oli kuulemma ollu niin sivussa et meidän Late oli heti sanonu Pee Aalle, että älä lyö näppejäs… no, en viitti toistaa mitä sanoi, mutta Turpeinen oli ollu samaa mieltä,  että koko Karstula taitaa vähän sivussa Kuusniemeltä. Turpeinen oli siinä tulomatkalla vähän kattellu ostaakseen hirsimökkiäkin jossain Humpilla, mutta oli ruvennu sitten miettiin, että milläs helskutilla sen kuljettas Kuusniemelle saakka, ja niin se oli perunu senkin jutun.
 
Näin meidän kesken vaan sanon, ettei Turpeinen muutenkaan uskaltas ostaa yhtään mitään kysymättä ensin Tuulialta lupaa.
 
Muuten ne kehu kilpaa sitä Karstulassa poikkeemistaan, että kivaa oli ollu ja ihmiset mukavia ja maisemat kauniita. Ne oli varmaan sitten illan päälle käyny istumassa jossain paikallisessa kapakissa, vaikka mä en kyllä yleensä mieheni menoja kysele enkä henkeä haistele. Pääasia että mukavaa oli ollu ja molemmat aamulla ajokunnossa. No meidän Latehan nyt on aina hyvässä ajokunnossa, että eipä sen puoleen oo ollu meikätytöllä valittamista.
 
Mutta Kyyjärven reissusta piti jutella. Markkinoilla oli ihan mahdottomasti väkeä, enkä mä olis ikinä uskonu että mä olen niin kuuluisa! Ette usko miten monta valokuvaa musta otettiin, tai ei yksin musta, mutta kun melkein kaikki Kyyjärven karskit miehet halus samaan kuvaan mun kanssa. Ei siis kaikki yhtä aikaa, mutta erikseen. Mä juttelin niille mukavia ja nauroin niitten jutuille, ja äijät kävi kuumana. Ihan kiusallani kyhnäsin aivan kyljessä kiinni kun niitä kuvia otettiin.
 
Ykskin tyyppi sano sillä omalla murteellaan, että ”tätä kuvvaa ei vissiin tohi akalle näyttääkkää.” Mutta jos luette tään jutun siellä Kyyjärvellä, niin mä sanon että näyttäkää vaan ja sanokaa vielä multa ja Latelta terveisiä. Meidän Latekaan  ei ole mustasukkanen pätkääkään, kun se tietää että me rakastetaan toisiamme ihan mielettömästi.
 
Kun toi Hakkaraisen Armas on vedätelly oikein lehtien palstoilla, että mitä varten Jortikan Paukkukin piti viedä Kyyjärvelle kunnan piikkiin, niin mä voin tässä kertoo sen, että jos mua jokun kunnan piikkiin kuskattiin, niin se kunta ei oo Kuusniemi. Armas Hakkarainen kattokoon itte  peiliin näissä piikkiasioissa. Siks toisekseen mä esiinnyin siellä Kyyjärvellä muutenkin kun vaan valokuvissa niitten Kyyjärven karvarintojen kanssa. (Tää on joku vanha juttu, joka nauratti mua niin mahdottomasti, että piti se tähänkin ängetä.) Mä nimittäin soittelin haitaria ensin yksin ja sitten yhden mahdottoman hyvän paikallisen hanuristin kanssa, joka kai on Turpeiselle jotain etäistä sukua. Ainakin sillä oli sama nimi kun Pee Aalla. Siis aivan mielettömän hyvä hanuristi, niin että meikätyttö sai panna parastaan että pysyin mukana. Olis ollu haastetta ittelleen Piiparisellekin, joka kanssa on melkoinen hanuristi, vaikka dir. cant. - urkuri vaan onkin.
 
No sittenhän siellä oli ne kahdenkymmenen pennin pajatson SM-kilpailutkin, ja vielä se joukkuekisa, joka me Laten ja Turpeisen kanssa voitettiin kirkkaasti. Pee Aa oli läkähtyä ylpeyteensä kun se sai sen melkein maitotonkan kokosen pokaalin käteensä. Lupasi laittaa sen Kuusniemen valtuustosalin vitriiniin sen pystin rinnalle, jonka Urmas Hakkarainen oli saanu joskus maatalousnäyttelystä, ja jossa luki vaan että yks P. Ikinä se ei kenellekään kertonu missä lajissa se oli sen voittanu, mutta Valtsu jutteli varmana tietona että siinä kilpailussa oli valittu maatalousnäyttelyn komein nenä.
 
Mitähän mun vielä piti kertoa? Niin siitä paikasta jossa mä olin yötä Kyyjärvellä. Se oli sellanen maatilamatkailuyritys, olisko ollu joku Sahapakka tai joku se nimi. Mua pidettiin kun piispaa Kuusniemen pappilassa ja ruoka oli hyvää ja mä nukuinkin siellä niin hyvin, että hyvä kun aamulla maltoin herätä. Että terveisiä vaan isäntäväelle!
 
Paletin porukalle mä lupasin, että tuun joskus kaikessa rauhassa ostoksille, ja lupasin muutenkin kehua ihmisille että sieltä löytyy vaikka mitä.
 
Armas Hakkaraiselle mä sanon vielä tähän lopuksi, että jos et usko että Kyyjärvi on mielettömän mukava ja kaunis paikka, niin mee itte kattomaan. Mutta tään sanon vaan kaikessa ystävyydessä, että älä rupee siellä kukkoileen ja leuhkiin suvullas, tai esittään parempaa kuin oletkaan. Siitä ne ei tykkää, mutta tavalliselle kunnon ihmiselle ne antaa arvon, sellasille kun mekin ollaan Laten kanssa. Ja Turpeisesta ne kanssa tykkäs, kun se on niin tavallinen vaikka on ökyrikas timattikaivoksen omistaja ja huoltamomagnaatti.
 
Niin että lopuks vaan rakkaita terveisiä kaikille kyyjärveläisille, ja kiitos kaikesta ihanasta! Nähdään!
 
Toivoo Paukku, ja Late kanssa.