Lämmin kyllä Ystävyyskunta-hankkeelle

Kunnan ylimpänä viranhaltijana kannatan mitä lämpimämmin valtuuston puheenjohtajan ideoimaa ystävyyskunta hanketta.

Muistan kuinka kihloissa ollessamme ajoimme Matiaksen kanssa Pohjanmaalle suuntautuneella lomamatkalla Kyyjärven kautta. Melkoinen mutkahan siinä tuli ajettua, mutta olihan meillä kokonainen viikko aikaa. Muistan miten jo silloin tunsin sympatiaa tuota pientä mutta vireää pikkukuntaa kohtaan. Eipä tullut mieleen, että voisin joskus olla vastaavanlaisen pikkupitäjän kunnanjohtajana.

Matiasta luonnollisesti kiinnosti kaikkein eniten pitäjän kaunis kirkko ja sen lähiympäristö. Oli arkipäivä, mutta kirkko oli auki, niin kuin useimmat kirkot maaseudulla kesäaikaan ovat. Kävelimme ylös kirkonmäkeä ja poikkesimme sankarihaudoilla. Matiashan on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, ja hän katseli hartaana talvisodan sotilasta esittävää sankaripatsasta, ja sanoi että täältä voi hyvinkin löytyä hänen isopaappansa aseveljien sankarilaattoja. Matias kertoi, että Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen miehiä taisteli Talvisodassa samalla Taipaleenjoen rintamalokolla.

Minä olin nuori ja rakastunut, kuten tietenkin Matiaskin, mutta kyllähän se vakavaksi teki kun katselimme niitä laattarivejä. Monet sankarit olivat kaatuessaan olleet nuorempia kuin me silloin Matiaksen kanssa. Vasta silloin kuulin, että Matiaksen isoisäkin oli kaatunut juuri Taipaleenjoella. Kuten niin moni Kyyjärven mies, kuten saatoin nähdä sankarilaattojen teksteistä.

Menimme viileään kirkkoon ja istuimme pitkään takimmaisessa penkissä. Aluksi oli aivan hiljaista, mutta sitten hiljaisuuteen lomittui sisälle eksyneen pikkulinnun sirkutus. Tuo liikuttava ääni aivan kuin korosti sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Matias kuiskasi, että huomaatko että tämä kirkko on aivan yhtä valoisa kuin Kuusniemen kirkko, ja kysyi ymmärränkö nyt paremmin miksi hän on  ryhtynyt papiksi? Ja minä kysyin Matiakselta ymmärtääkö hän miksi minä rakastuin juuri häneen? Niin, eipä siinä enempää sanoja tarvittu.

Miten tämä pieni muistelus liittyy ystävyyskuntahankkeeseen, saattaa joku kysyä? Sillä tavoin, että ymmärsin silloin ensimmäisen kerran, ettei ihminen näkee maailmasta vain sen verran kuin hänellä on siitä tietoa. Näin tuon pienen Kyyjärven pitäjän aivan uudessa valossa, tajusin että läsnä oli koko ajan paljon muutakin kuin mitä saatoin silmillä nähdä ja korvillani kuulla. Läsnä oli kaikki se, mitä tämäkin pitäjä, sen ihmiset, olivat vuosien saatossa nähneet ja kokeneet. Se on aina läsnä, jos ihminen ymmärtää.

Kuusniemi on sellainen kuin on oman historiansa valossa, kuten on tuo pieni Kyyjärvikin. Niidenkin välillä on näkymätön yhdysside, joka tekee niistä ikään kuin läheisiä sukulaisia. Miksi emme siis antaisi juuri Kyyjärvelle sitä erikoisasemaa sydämissämme, sitä asemaa johon hyväsydämisistä hyväsydämisin Turpeinen sen haluaa asettaa?

Tiedättekö mitä Matias sanoi, kun luetin hänellä tämän kirjoitukseni? Hän sanoi, että ehkä sinä saattaisitkin sopia papiksi paremmin kuin kunnanjohtajaksi. Kuka tietää, mutta allekirjoitan kuitenkin edelleen, jopa hieman ylpeänäkin:

Suvi Pohto
Kunnanjohtaja