Nouseeko Urmaanlinna tuhkasta?

Armas Hakkaraiselta tuli valtuuston viime kokoukseen valtuutettuja kuohuttanut aloite! Lehtemme henkilökunta oli onneksi paikalla.

Taitavana pelurina tunnetun Hakkaraisen veto oli huikea, yllättävä, jopa järkyttävä, ja ajoitus täydellinen.  Aloitteen sanamuoto ei jättänyt ketään kylmäksi:

”Esitän valtuustolle, että taannoin hämärin perustein jäädytetty virastotalo/ kauppakeskus – hanke otetaan vakavan pohdinnan alaiseksi. Tähän meitä kaikkia velvoittaa veljeni Urmas Hakkaraisen kallis muisto, jota on yritetty tavan takaa polkea lokaan täällä Kuusniemellä taantumuksellisten tahojen toimesta.”

Hakkarainen vaikeni ehdotuksen ääneen luettuaan, koska ei ilmeisesti pystynyt liikutukseltaan puhumaan. Samoin kävi Virpi Hakkaraisen, joka pitkän tovin kyynelehti vuolaasti kuultuaan yllättäen isänsä nimen ja enonsa väitteen loanheitosta. Monet valtuutetut menivät muista syistä sanattomiksi, jopa Voivalin, joka tavallisesti heittelee kuivan sarkastisia kommenttejaan. Piiparisella ilmeisesti pukkasi parhaillaan jotain teemaa, koska kanttori havahtui horroksestaan ja teki muistiin merkintöjä sisäänpäin kääntynyt ilme kasvoillaan.

Maaret kuiskasi meille, että mahtaako tuo kanttori merkata unensa muistiin? Meinattiin tikahtua nauruumme, kun ei sopinut ääneen tyrskiä. Pj. Turpeinen äimisteli ehdotusta loivassa takanojassa ja ilmeisesti unohti puheenjohtajan tehtävänsä kotvan ajaksi, niin että tuskin se olisi meitä ulos ajanut vaikka olisimme ääneenkin nauraneet.

Armas Hakkarainen kokosi itsensä, ja kysyi ääni väristen, samalla kun tarjosi nenäliinaa kummitytölleen, että kuka kehtaa näiden kyynelten edessä jatkaa loanheittoa? Ja ehdotti samaan hengenvetoon avointa äänestystä siitä, että aloite hyväksytään.

Turpeinen sai puhekykynsä takaisin ja kysyi, että meinasikko sää Armas että hyväksytään? Ja pudotti käteen unohtuneen nuijan pöydälle. Piiparinen hypähti kuin takapuoleen ilmakolla ammuttu rotta. Tämäkin oli muuten Maaretin huomautus.

Hakkarainen voitti liikutuksensa miehekkäästi, pomppasi pystyyn ja kiitti puheenjohtajaa ripeästä toiminnasta ja valtuutettuja inhimillisyydestä, ja lupasi saman tien esitellä kyseisen hankkeen päivitetyn version valtuustolle, jonka jälkeen pallo jäisi hallituksen puheenjohtajalle, joka otaksuttavasti veisi asiaa eteenpäin kunnanhallituksen valmisteltavaksi. Edelleen kyynelehtivä Virpi nyökkäsi, tai ehkä sittenkin vain nielaisi. Joka tapauksessa jäi mielikuva, että aloite tuli hänellekin täytenä yllätyksenä.

Valtuutettu Voivalin otti puheenvuoron ja sanoi, että ei ollut mokomaa urean määrää nähnyt eläissään, vaikka lääkäri olikin ja määrännyt eläissään tuhansia näytteenottoja kyseisestä nesteestä.

Turpeinen kysyi puheenvuoron jälkeen, että mitä sää Voivaliini sanoit vai sanoikko mitään, kun mää en ymmärrä tota latinaa. Vai puhuikko sää jostain apulannasta jota kunnan puutarhatoimen pitäs ostaa? Ja jos puhuit, niin se ei ollu esityslistalla hänen tietääkseen. Voivalin takoi hetken otsaansa kämmenellään, mutta sai pidettyä suunsa kiinni.

Siinä vaiheessa valtuusto toipui kauttaaltaan, ja syntyi hallitsematon mielipiteiden kakofonia, jota kesti minuuttikaupalla. Turpeinen hakkasi nuijaa pöytään, ja Hakkarainen kiitteli sitä mukaa hyvistä päätöksistä. Metelin tauottua hän vaati, että kokouksesta tehdyn nauhoitteen perusteella kirjataan  sekavan päätösenteko-prosessin faktat.

Lehterillä istuneen toimittajan tekee nyt mieli mukailla Nummisuutarien kanttoorin lausahdusta suutari Topiakselle, sen jälkeen kun tämä kirkkosäädyn edustaja oli  kuvaillut  viinaanmenevälle  käsityöläismestarille edellisen sunnuntain kirkonmenoja: ”Tämänkaltainen oli  meno kirkossa, josta sinä paitsi jäit!”