Kuusniemen Leipä

Ette ehkä usko heti ensisyömällä mitä mä kohta kerron, mutta totta on joka sana ja kohta näätte mitä rupee tapahtuun!

No, kaikki alko siitä kun oltiin Laten kanssa pistämässä Pyrinnön lavaa eli Kesä-Hilleviä kevätkuntoon avajaisia varten. Oli siivottu ja puunattua paikkoja, ja mun oli pakko istahtaa hetkeks huokaseen, kun toi vatta alkaa pikkuhiljaa olla tiellä. Istun siinä penkillä sillä puolen lavaa missä likat aina vartoo hakijoita tanssi-iltoina. Tai ei aina niin varrokkaan, kun täällä on niin kiihkeetä meininkiä että likkaväki tunkee puoleen lattiaan poikia vastaan. Kuulin kerran kun  yks muualta tullu melko lailla Viivi Kaislan kokonen  leidi puuskahti ilman hakijaa jäätyään, että  ”ottakaa jätkät järljestään älkääkö rlonklatko!” Tais kirota päräyttääkin sopivassa kohtaa, ja kun sillä kieli  vähän sorahti ärrän kohdalla niin mun oli pakko juosta puhveetin puolelle kikattaan. Ei muuten ollu paikkakuntalaisia.
Mutta tää nyt ei ollenkaan kuulu tähän mistä mun piti jutella. Mutta siinä mä istuin ka kattelin kun Late kulki tanakasti pitkin lattiaa kun joku kylvömies ja heitteli paperipussista perunajauhoja lattialle. Se oli niin tosissaan kun olis elämä ollu kyseessä, kieli poskella, ja Pikku-Topi kulki perässä naama jauhoissa ja heitteli niitä jauhoja omasta pussistaan. Se on ihan kun Late pienoiskoossa toi  meitin Topi. Samanväriset farkut jalassa, ja juur samalla lailla sopivasti lökässä että pers… No, te tajuutte sanomattaki miten hellyttävältä ne pojat näytti.
No mitäs, multa pillahti itku pelkästä onnesta siinä, ja kun Late sen huomas niin sehän tuli heti kysyyn että no mikä tuli? Sillä unohtu koura täyteen niitä perunajauhoja, ja kun se oli laittanu sen jauhohomman  ajaksi varmaan isä-Topilta jääneen paperisen tötteröhatun päähänsä, se näytti ihan leipurilta.

Ja siinä se pasahti kerralla mieleen kun Turpeisella konsanaan, ja mä hökäsin tietysti että Late, me perustetaan leipomo!

- Häh? Late kysy ja unohti suunsa auki.
- Rykästään pystyyn leipomo!
- Tännekkö?
- Ei kun Jortikan kaupalle! Valmiit tilat ja kylmävarasto, ei muuta kun hankitaan vaikka nunnauuni tai pari ja…
- Nunna? Late kysy varuillaan olevan näkösenä.
- No uuni kun uuni, älä nyt takerru lillukanvarsiin.
- Mitä me muka ruvetaan leipoon?
- Vaikka munkkeja aluks! Sähän tykkäät pyöritellä munkkeja!

Laten silmiin sytty heti pilkettä ja se hörähti sillai kumeasti mikä varsinkin iltasin tietää pelkää hyvää.

- Niin tykkäänki, varsinki yöllä, Late sano.
- No mitä mä sanon, kai sä tiedät että leipurit tekee hommia just yöllä, tai no, aamuyöllä kumminki. Mitäs sanot, mä oon kuule ihan tosissani? Tai ei, älä sano vielä mitään, mulla pukkaa nyt ideaa yhtenä putkena kun Piiparisella. Mulla on jo nimikin sille leipomolle!
- No mikä?
- Kuusniemen Leipä!

Late rupes pikkuhiljaa tajuun että mä olin ihan toissani. Oikein näki sen silmistä millon senkin milelikuvitus lähti hölkkäämään.

- Tosi hyvä, mutta hei, mulla on vielä parempi ehdotus?
- No?
- Kuusniemen leipä ja munkki!  Jos Turpeinen perustas leipomon niin se pistäs varmaan nimeks Kusniemen leipomisyritys. Ja hei, otetaan Turpeinen ja Tuulia osakkaaks!
- Mitä varten?
- No sitä varten että Turpeisella on rahaa mutta meillä ei, ja me ruvetaan tekeen niitä munkkeja valmiilla tuotemerkillä! Turpeisen munkit!  Je hei, mulla pukkaa uutta tuotemerkkiä! Jortikan Tort…
- Nyt Late poikki!
- Tä?
- Seinillä on korvat!

Mä nyökkäsin Topin suuntaan, ja Late totta kai tajus ettei nimeks sentään passaa laittaa ihan mitä tahansa. Vähän sama homma kun sen Jortikan Valinnan kanssa, jota se ehdotti lavan nimeks sillon kun se homma alettiin.

- No joo, Late myönsi, mutta jatko yhtä innostuneesti: - Meitin tuotteet  levii ympäri Suomee kun häkä huushollissa!  Aamuyöstä lähtee autot leipomon pihasta eri puolille maakuntaa ja Kuusniemen leipä ja munkki tunnetaan kohta joka puolella. Sitte myöhemmin voidaan laajentaa koko eeuun alueelle, kato, sisaryrityksiä syntyy kun sieniä sateella! Mitäs sanot?

Laten silmät loisti innosta ja se odotti ihan tosissaan mitä mä sanosin.

- Late hei, mä sanoin.
- No mitä?
- Jos levittäsit nyt vaan aluks ne jauhot siihen lattialle.
- Tapahtuu! Late sano ja hiihteli Topin luo. Se nosti nöösin korkeelle ilmaan ja hihkaisi:
- Iskä ja äiskä perustaa leipomon, ja Topista tulee leipomoneuvos… tai joku munkkineuvos kumminki! Mitäs sanot?
- Munkkia, Topi tattoo munkkia ja limppalia.
-  Munkkeja ei oo, mutta poiketaan Turpeisen baarissa kotia mennessä.
- Tulpeiten paalitta munkkia ja limppalia, hihii! Topille kakt monta munkkia!
- Vaikka kolme jos vattaan mahtuu, vai mitä äiskä?
- No joo, luvattu mikä luvattu.

Että silleen! Siinä oli alku Kuusniemen Leivälle, ja tänä ehtoona neuvotellaan Turpeisten kanssa asioista. Mä juttelin jo alustavasti Tuulialle, ja kaikki on itte asiassa jo sovittu, mutta antaa poikien luulla että ne niistä asioista päättää. Tarttee olla vähän ovela kanssa että noitten miesten ittetunto pysyy korkeella. Se on vähän kun panis rahaa pankkiin. Vai mitä tytöt?

Tiiätte varmaan sanomattaki kuka tällasia kirjottelee.