Kyyjärven verkkolehti | tammikuu 2008
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Kuusniemen yrittäjien uudenvuoden toivotuksia

Kuusniemen yrittäjät toivottavat Hyvää uutta vuotta!


Rovasti Pohdon joulutervehdys

Näytä kaikki Kuusniemen kuulumiset

Heikki Luoma

Heikki Luoma on Kyyjärvellä syntynyt kirjailija. Hän on kirjoittanut urallaan kymmeniä suosittuja romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia ja ja televisiosarjoja.

Lue esittely Wikipediassa

 Heikki Luoma / Nopola News

________________________________________

 

Yhteistyössä mukana myös - Tutustu - Klikkaa:

 

Avoin kysymys Kuusniemen reserviläisille

22.1.2008 Heikki Luoma / Kuusniemen kuulumisia

Tapani mukaan menen suoraan asian ytimeen, eli alkuräjähdyksen syntysijoille, lainatakseni kuuluisaa fyysikkoa joka keksi atomipommin.

Myöhemmin niitä on keksitty lisää, mutta en puutu siihen tällä kertaa. Esitän aluksi paheksuntani sen johdosta, että minut erotettiin Kuusniemen Reservin aliupseerien jäsenyydestä, ja samaan aikaan res.korpr. A.Hakkarainen hyväksyttiin uudeksi jäseneksi, joka heti valitutti itsensä mainitun yhdistyksen puheenjohtajaksi. Turpeinen kieltäytyi jäsenyydestä vedoten jäsenmaksun kalleuteen ja taloudelliseen tilanteeseensa yrittäjänä. Pihi is pihi, kuten muinaiset roomalaiset sanoivat.

Ja sitten erottamiseni erittäin kyseenalaiseen syyhyn: Kuten joka ikinen kuntalainen ivallisista katseista päätellen näyttää tietävän, kohdistui persoonaani menneenä itsenäisyyspäivänä mitä globaalein loukkaus. Täsmällisesti asian ilmaistakseni: pioneeri- ja räjähde-experttin kunniaani kohdistui huolellisesti suunniteltu atakki, minkä seurauksena minulta vietiin kaksi sotilasarvoa, eli korpraalin ja alikersantin arvot. Pidän menettelyä erittäin fabulatiivisena ja ehdottomasti sotaväen rikoslain vastaisena!

Kun vielä samaan aikaan x – kunnanjohtaja Kiiski sai ylennyksen kapteeniksi, käsittääkseni ilman mainittavia sotilaallisia ansioita, oli loukkaus sitäkin syvempi.

Kuten tunnettua on, niin olen koulutukseltani tavallaan batologi ja ansioni huomioiden myös lähes geodeetti, mutta sotilastaustaltani pioneeri. Ja mikä pöyristyttävintä, tämän lehden uutisessa minusta tehtiin sotamies. Oikaisuvaatimus on tulossa!

Ensimmäisen oman merkittävän räjähdekonstruktion tein varusmiesaikanani Korialla, ja se muistetaan sotilaspiireissä vieläkin nimellä Korpraali Kylmälehdon Joulupamaus. Rakkaus räjähteisiin roihahti ilmiliekkeihin samanaikaisesti, kun komppaniamme päällikön joulukuusikin ns. roihahti. Olin nimittäin saanut luottamustehtävän toimia joulupukkina kapteenin perheessä, ja hänen kahdeksantoistavuotias tyttärensä sai minut kieltämättä hieman pois tolaltani istuessaan polvellani. Päätin ilahduttaa neitokaista jättämällä lähtiessäni aikasytyttimellä varustetun  miinankuvauspanoksen joulukuusen alle. Rakkauteni roihahti tuona iltana myös kapteenin tyttäreen, mutta mitä se teille kuuluu.

Tämän nykyisen kohun aiheuttanut mälli, kuten me pioneeripiireissä luonnehdimme, jysähti viime kertausharjoituksissa. Sain vastuullisessa asemassa tehtäväkseni rakentaa pitävän ja idioottivarman miinoitteen erään huoltotien varteen. Joukkueemme johtaja oli estynyt hoitamaan valvojan tehtäväänsä, mutta minulla ei todellakaan ollut mitään henkilökohtaista korrelaattiota siihen, että hän juuri tuolloin istui varuskunnan putkassa. Erittäin flekmaattinen  ja epävarma ihminen, minkä vuoksi hänen konstruoimansa paukut olivat poikkeuksetta vain säälittäviä tupsahduksia ja häpeäksi aselajillemme.

Oli raukka ottanut täydestä sen harhakäsityksen, ettei räjähdettä saa kerralla käyttää määräänsä enempää. Asiahan on tietenkin juuri päinvastoin, kuten me ylipanostajat hyvin tiedämme.

Tehtäväni oli siis miinoittaa tehokkaasti eräs harjoitusalueelle johtava metsäautotie. Annoin alaisilleni varusmiehille tehtäväksi varas… siis varastoista noutaa käyttööni kaikki harjoitusta varten varatut miinoituksen- ja tulenkuvauspanokset. Niitä kertyi useita kymmeniä kiloja, muistaakseni 95 kilogrammaa tarkalleen ottaen. Koska henkilökohtaisessa hallussani oli tietyistä syistä johtuen tavanomainen 20 kilon partti dynamiittia, päätin terästää vaikutusta lisäämällä mainitun erän puolustusvoimataustaisten räjähteiden joukkoon. Mjahhahah!

Käskystäni rivipioneerit kätkivät koko räjähdeaine-erän kyseisen huoltotien välittömään läheisyyteen, eli eksaktisti määritellen erääseen tien alitse kulkevaan  betonirumppuun. Näin vältyimme naamioimisen ongelmalta. Sijoitin henkilökohtaisesti tien poikki nelimetrisen hieman käyrän propsin, jonka hautasin löyhään soraan. Kytkin propsin päästä metallilangan tulenkuvauspanoksen laukaisunuppiin. Näin ollen, kun vihollisen ajoneuvo ajaisi mainitun puun ylitse, poukkaisi lengon  puun toinen pää ylös kohdistaen laukaisulankaan äkillisen paineen, jolloin tapahtuisi välitön räjähdys. En suosittele mainittua viritystapaa maallikoille.

Harjoituksen päävastuullisena toimi kyseisen sotilaspiirin  eversti, jonka nimen jätän tässä yhteydessä mainitsematta. (Ollen kyseessä se silloinen  kapteeni, jonka tyttäreen olin rakastunut varusmiehenä palvellessani.) Minulla oli ollut kunnia tutustua uudelleen kyseiseen sotilashenkilöön heti harjoituksen alussa, emmekä siinäkään kontaktissa tavoittaneet samaa aaltopituutta. Herra eversti katsoi asiakseen puuttua henkilökohtaiseen varustukseeni, ja kysyi tiukkaan sävyyn miksi minulla oli harjoituksessa käytössä paitsi oma maastopukuni, myöskin oma haulikkoni, Hysqvarna vuosimallia 1906?

Totta kai se minulla oli, kun olin se juuri saanut varaosista kasatuksi käyttökuntoon. Mainitsin tasapuolisuuden nimessä, että onhan  herra everstilläkin oma pullo mukana, josta agressioituneena hän päästi suustaan painokelvotonta tekstiä, jota en käy tässä referoimaan. Mainitsen vain, että hän ilmoitti toivomuksenaan, ettei halua nähdä minua silmissään harjoituksen aikana, eikä, mikäli suinkin mahdollista, enää ikinä sen jälkeenkään.
 
Noh, ehkä menen suoraan kertomukseni kliimaksiin. Olin siis juuri saanut kytketyksi mainitsemani virityksen, alaisteni ollessa noin kolmensadan metrin päässä maastoutuneina ja käsittääkseni myöskin kaulaansa myöten kaivautuneina, ties mistä syystä. Mainitun everstin auto lähestyi räjähdyksen kuvauspaikkaani, joten tielle hypähdettyäni näytin hänelle X – merkkiä. Tiedättehän tämän eleen, jossa käsivarret nostetaan exän muotoisesti ristiin pään yläpuolelle. Se merkki pysäyttää jopa kiinalaisen panssarivaunun. Mutta mitä teki eversti? Hän pysäytti autonsa erittäin vastahakoisesti juuri ja juuri miinoitukseni taakse ja nousi tielle. Ehkä voin tässä referoida lyhyen keskustelumme:

EVERSTI
Eih! Tekö taas!

ALLEKIRJOITTANUT
Minä, eikä tänne saa tulla! Tie on miinoitettu!

EVERSTI
Mihin se herra eversti taas unohtui?

ALLEKIRJOITTANUT
Ketä te tarkoitatte? En kai minä voi tietää mihin joku seurueenne jäsen on hävinnyt, mutta jos virkaveljennekin on tulossa, niin sama koskee myös häntä.

EVERSTI
Häipykää silmistäni!

ALLEKIRJOITTANUT
Onpa brutaalia! Voi käydä aivan päinvastoin, että te  häivytte itse, jos ajatte  metrinkin eteenpäin. Sitä paitsi te käytätte omaa autoanne tässä harjoituksessa, vaikka suvaitsitte esittää halventavia kommentteja minun henkilökohtaisesta varustuksestani. Te…

Oli turha jatkaa, sillä eversti tuskin kuunteli minua. Mentyään autoonsa hän avasi sivuikkunan ja sanoi erittäin uhkaavaan sävyyn.

EVERSTI
Te kuulette tästä vielä!

ALLEKIRJOITTANUT
Te puolestanne ette tule kuulemaan mitään vähään aikaan, etenkin jos todella päätätte ajaa eteenpäin, sillä voin vakuuttaa että kohta ropisee!

Koska herra eversti näytti olevan jo valmiiksi kuuro kaikille varoituksilleni, maastouduin lähimpään ojaan, laitoin savukkeen holkin suuhuni ja painoin kämmenet korvilleni.

Se mitä sitten tapahtui, on valitettavasti hämärän peitossa ja enimmäkseen toisen käden tietoa, sillä en henkilökohtaisesti nähnyt sotilasajoneuvon ilmalentoa, enkä myöskään kuullut minkälaisen arvosanan tielle mönkinyt eversti suvaitsi antaa suorituksestani. Kuitenkin hän hieman henkeä vedettyään henkilökohtaisesti langetti minulle peräti kahden viikon arestirangaistuksen, mistä hän kieltämättä toi minulle myöhemmin julki pahoittelunsa, siis  päästyäni sellistä. Eversti nimen omaan valitti sitä, ettei voinut toimivaltansa rajoissa määrätä pitempää rangaistusta.

Korvausvaatimuskanne tuli marraskuussa ja tieto alennuksestani itsenäisyyspäivänä, kuten kaikki tietävät. Mutta jos ne kuvittelevat että minä nielaisen pureskelematta persoonaani kohdanneen epäoikeudenmukaisuuden, niin ne erehtyvät. Aion laatia henkilökohtaisen kirjeen rouva puolustusvoimain ylipäällikölle, jossa vaadin sotilasarvoni välitöntä palauttamista korkojen eli ylimääräisen natsan kera, ja mainitun everstin vastaavaa alentamista parilla kolmella pykälällä.

Aion myös vaatia selitystä, minkä vuoksi sotilaspassiini on tehty palveluskelpoisuuden kohdalle merkintä C 6. 

Allekirjoittaa:
Varma Gabriel Kylmälehto
Batologi, geodeetti, räjähde-x-pertti