Pajatson avajaiset Kuusniemellä

(Maksettu ilmotus). Asiakkaillemme tiedoksi, että kateissa ollut pajatsomme on taas pelattavissa.

Ihan  niin kun hyvin muistatte, niin meidän pajatso katosi oudosti tässä alkukesästä. Ja nyt se on sitten löytynyt yhtä oudosti. Kun mun mieheni tuli yhtenä aamuna baarin oven taakse avaamista vartoomaan, niin se oli kompastua outoon pakettiin, joka oli jätetty juur pahimmoilleen siihen oven eteen. Iso ruskee pahvilaatikko oli suljettu liimapaperilla ja köytetty vielä naruilla ympäri. Mun mieheni luuli ensin että siinä oli nyt se palkintokaappi jonka se oli tilannu Tampereelta, se jonka se aiko laittaa päräyttää  pajatson entiselle paikalle, ja johon se aiko laittaa sen jassukilpailusta saadun kiertopalkintonsa. Jonka se sitten joutukin luovuttaan, kun Nykäsen Matti ja se kansanedustajarouva kuka lie pelas niin huonosti siellä kyyjärvellä. Mä en oo tätä mieheltäni kysyny, mutta epäilen että sen niskassa roikku sillonkin pelaamista häirittemässä joku paikallinen ihailija. Onneks mä en oo mustasukkasta sorttia.

Kun Valtsu kätevänä miehenä nopeesti avasi sen laatikon, niin Turpeinen oli lentää selälleen, kun sen tapa on muutenkin ihmetellä vähän kaikkee sillai loivassa takakenossa. Nimittäin ihan arvasitte paikalle, että laatikossa oli meidän kahdenkymmenen pennin varastettu pajatso. Ja vielä rahatki tallessa, voitteko kuvitella. Että vielä niitä löytyy tästä maasta rehellisiäkin  varkaita vaikka mitä muuta puhuttas.

No mitäs, pojat kanto sen jassun riemusaatossa baariin heti kun mä avasin oven. Turpeinen  meinas ensin että jos se olis ollu raakaa pilaa, ja että jos pajatso oliski ollu joku halpa jäljitelmä, kun se oli niin putsissa kun vastamunittu muna. Lasi pestynä ja puuosat vielä lakattu venelakalla. Valtsu kun kaikki tietää niin se sano heti että vene, johon P.A. kysy että jaa missä? Arvatkaa nauroko Hepa aivan vattaansa pidellen, kun siihen on tarttunu toi Valtsun huumorintaju.

Mutta lakattu se oli,  uskokaa  tai älkää, ja messinkiosat kiillotettu kun pumpulitukolla. Kun Turpeinen vähän aikaa sitä katteli, niin löyty vielä luotettava tuntomerkkikin siitä. Jaa niin millanen? No, siihen jassun vasempaan kulmaan oli jääny pysyvästi sellanen tumma kämmenenjälki, kun toi Mooses Turpeis – vainaa aina pelatessaan piti kättään siinä paikassa, ja käsi oli aina yhtä musta jäteöljystä. Niin että se jälki näky siinä edelleen, ja Valtsu sano että mikäs ihme toi nyt on, kun kuninkas Eerikistäkin jäi polvenkuva jonkun putkan lattiaan, kun se kuulemma  alvariinsa rukoili polvillaas lasin pielessä, että ne laskis sen pois sieltä.

Mitähän sekin miesparka oli menny tekeen, että putkaan joutu niinkin pitkäks aikaa? Täällä Kuusniemellä ei pidetä miestä putkassa kun yön yli, sano Juurikkalan Pena joka ne asiat hyvin tietää. Ai niin, kyllä Pee Aalla taitaa sentään olla ennätys, kun sitä pirettiin sillon kolme vuorokautta ja ihan syyttömästi. Siltä ei kyllä jääny mitään polvenkuvaa tai muutakaan jälkee kun oli petonilattia.

No, mää poikkesin tässä vähän aiheesta, anteeks kauheesti. Mutta pajatso laitettiin entiselle paikalleen sen vanhan kaapin päälle joka siinä on aina ollu, ja jossa on sen Jortikan enstisen autokuskin vasemmanjalan kengänpohjan  kuva, kun se piti aina koipeensa siinä pelatessaan. Tehän tiedätte sen Ison-Romun, joka sitten ajo kolarin pirtulastissa. Tää on tapahtunu ennen mun Kuusniemelle tuloo, mutta P.A. kerto. Se on niin hyvämuistinen  kertoon kaikkia kansantarinoita toi mun rakas mieheni, oikee nallekarhu mieheksi. Mää sanon tään omastani kaiken uhalla, vaikka sanotaan että hullu miestään kehuu. Mutta tätä mun hellittelynimitystä ei tartte kaikenmaailman juhannustyttöjen toistella eikä postikortteja laitella sieltä Kyyjärveltä.

Mutta tärkein asia meinasi vallan unohtua: Pajatson avajaiset on virallisesti viidestoista  syyskuuta, ja kolikoita saa entiseen tapaan vaihtaa mun tiskin alta. Että tervetuloo vaan munkkikahveille ja pelaamaan kaikki kynnelle kykenevät. Oikein mua liikutti, kun rovasti Pohto itte kävi meidän baarissa hakemassa maitoa kun Suvi ei ollu ehtiny käydä kaupassa, ja sanoi että toi vanha pajatso on itse asiassa enemmän kuin pelkkä pajatso.  Se sano jotenkin niin nätisti,  että se on tavallaan koko Kuusniemen symbooli. Että sen mielestä pieni on kaunista, ja että Kuusniemellä pajatsokin on tavallisen ihmisen mittakaavalla tehty.

Herkkä kun oon, niin oikein liikutuin sitä tunnustuksesta, ja tulin kysyneeksi että ehtiskö herra rovasti vihkiin meidän pajatson uudelleen käytettäväksi. Pohto sanoi siihen kohteliaasti, että valitettavasti hänellä on menoa juuri sinä päivänä, mutta että kanttori Piiparinen vois hyvinkin inspiroitua säveltämään jotain kaunista siihen tilaisuuteen.

Niin että lämpimästi tervetuloo vaan kaikki baariin silloin viidestoista  syyskuuta. Pannu on kuumana heti aamukahdeksalta, ja kyllä ruokaakin saa sitten aamupäivästä normaaliin tapaan.

Jaa niin, että kuka sen jassun olis palauttanu? Emmä vaan tiedä, mutta kai se sen tietää joka sen veikin sillon alkukesästä. Se käytetty pahvilaatikkohan voi olla mistä vaan, vaikka siinä olikin se Kylmälehdon Osaamiskeskuksen reklaami.

Tuulia Turpeinen
Tuulian Tuvan emäntä