Kyyjärven verkkolehti | tammikuu 2010
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Moottoripyörällä Tiipetiin (19)

Takaisin Lashi:ssa, ilallinen ja seuraavan päivän matkan suunnittelua. Aamulla matka jatkui kohti länttä ja Mt. Kailash:ia.



Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Moottoripyörällä Tiipetiin (19)

1.1.2009 Teksti ja kuvat: Erkki Peura / AT

Takaisin Lashi:ssa, ilallinen ja seuraavan päivän matkan suunnittelua. Aamulla matka jatkui kohti länttä ja Mt. Kailash:ia.

Tatu oli edellisenä päivänä saanut kytkinpakkaa tiukemmaksi ja lopputulos oli tyydyttävä, mitään luistoa ei tuntunut normaalikaasulla. Kun olimme ajaneet noin 70 kilometriä pysähdyimme tien viereen jolloinka Tatu kertoi matkanteon Varaderolla olevan todella vaikeaa, kytkin luistaa lähes koko ajan.

Tässä olikin yksi koko matkan vaikein paikka. Tatu kertoi, että hän lähtee ajamaan takaisin Lhasaan ja meidän olisi jatkettava matkaa suunnitelman mukaan mutta ilman häntä. Elämässä tulee aina silloin tällöin vaikeita päätöksiä ja tämä voidaan lukea yhdeksi niistä. Kaikkia vaihtoehtoja miettiessämme päädyimme siihen mitä Tatu oli ehdottanut.

Kahvien ja hyvästelyiden jälkeen Tatu suuntasi kohti Lhasaa ja muut kohti Mt. Kailash:ia. Kyllä siinä tippa oli linssissä kun lähdettiin ajaamaan omiin suuntiimme, sillä sen verran mielenkiintoisia yhteisiä hetkiä on ollut vuosien varrella

Tatu suuntasi takaisin kohti Lhasaa, yöpyi Xigatse ja jatkoi seuraavana päivänä kohti määränpäätä. Hän vielä kerran yritti saada kytkintä toimimaan tien poskessa, mutta lopputulos oli sama kuin ennen kytkimen avausta, se luistaa. Matkanopeus ei ollut kovinkaan kummoinen, ehkä 40 – 50 km/t, sillä suurempia vaihteita ei enää pystynyt käyttämään ollenkaan.

Tatusta eroamisen jälkeen tie oli ’normaalia’ Tiipettiläistä tietä. Sitten kun bensavalo alkoi ilmoitella, että olisi syytä löytää hultoasema ja tarkkaavaisuus alkoi olla maksimissa. Tässä osassa Tiipettiä kun bensa-asemia ei ole joka nurkan takana. Löydettyämme yhden voimme vain todeta, että heillä ei ole yhtään bensaa. Samalla tapasimme kuorma-auton apumiehen joka puhui jonkin verran englantia. He olivat tulossa lännestä pohjoisen tien kautta ja mies kertoi tien olevan todella huonossa kunnossa. Olivat joutuneet yöpymään tien päällä ja odottelemaan, että tie oli korjattu ajettavaan kuntoon. Kertoi myös tilanteen varmaan pahenevan seuraavien päivien kuluessa.

Bensaa kysellessämme hän kehotti meitä menemään yhden talon taakse sillä sieltä voisi löytyä meille bensaa. Kuinka ollakaan talon asukkaalla oli bensaa tynnyrissä jonka hän halusi myydä sopivaan hintaan ja näin saimme lähetulkoon tankit täyteen.