Kevät

Runo on Annikki Kujalan kirjasta Miten kaunis maa

Se pulppuaa purona puitten alla.
Se livertää leivona taivahalla.

Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen.
Se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.

Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu.
Se itkee ja nauraa ja valvoo ja nukkuu.

Se utuisen unelman onnesta antaa.
Se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa!