Mikä on mikä

Pakina Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Kävin taannoin vankilassa. Tutustumiskäynnillä, ryhmässä.
Kävin, näin ja aloin ajatella. Järkytyin.

En kapinoi vankilalaitosta enkä lakia vastaan. Kai ihmisiä
on suljettava vankilaan. Niin  kauan kunnes keksitään
parempia vaihtoehtoja.

Sen kuitenkin tajusin, ettei vankila ole ihmisen paikka.

Ei vangin eikä vartijan. Kumpikin voi huonosti. Hän, joka
suljetaan selliin yli kahdeksikymmeneksi tunniksi vuorokau-
dessa. Ja hän, joka lukitsee sellin oven.

Vankisellissä olin pyörtymäisilläni. Kuin en olisi voinut
hengittää. Piti paeta käytävään ja pyytää lasillinen vettä.

Moni elää sellissä, vuosia. Vai elääkö?
Jotain täytyy kuolla, ihmisessä. Jotain oli kuollut niissä
nuorissa miehissä, jotka pää kumarassa kulkivat ohi,käve-
lemään päivittäistä ympyräänsä vankilan pihalla. Joita ei
voinut tervehtiä: sen vertaa eivät katseet nousseet lattiasta.

Millaista tuhlausta, ajattelin. Hukkaantuvia vuosia, kat-
keavia siteitä, mahdollisuuksien vähenemistä, tuskaa. Ihmisen
tuskaa.

Tuomitseminen on helppoa.Fariseuksen kuoren alla pystyy
kyllä piileksimään. Osoittamaan sormella, heittämään ulos.
Kivittämään. Vaikka väkivalta, raakuus, petollisuus hallit-
sevat omaakin mieltä. Vaikka itsekin on pelon ja tuskan
tuottaja ympäristössään.

"Kaikki tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta
kuka sanoisi minulle, mikä on tämä mikä?"