Puut

Runo on Terttu Pitkäsen runokirjasta Syksy, jota ei tullut.

Te lapseni, olette kuin puut.
Mitä olette saaneet minulta?
Vain pienen siemenen.
Vain kourallisen karua multaa.

Pakkasilta en pysty teitä suojelemaan.
Myrskytuuli repi teitä raivikkaasti.
Mutta tänään katson ylpeänä teitä:
Te kestitte paikoillanne.

Joku etsi kasvupaikkansa löyhästä maasta,
joku koversi sijansa kivikkoon,
joku löysi hivenen vahvempaa maata.
Joku levitti juurensa meren rantaan.

Niin vähän pystyin antamaan teille,
kovin paljon sain teiltä takaisin.
Sain monen lapsensydämen vilpittömän rakkauden,
rakkauden, joka annetaan heikollekin vanhemmalle.

Opin teiltä anteeksiantoa,
minä, jonka on vaikeaa tunnustaa omia virheitäni.
Opin paljon solidaarisuutta.
Kukaan ei ole niin solidaarinen kuin suuren perheen lapsi.

Montako kertaa muisti sanoa: Rakastan teitä,
minä, joka  olen mykkä monessa tärkeässä asiassa.
Käytännön askareeni ehkä tarkoittivat samaa.
Ja te, lapset, tajuatte helposti.

Nyt olette kasvaneet ohitseni.
Latvojanne keinuttaa keskipäivän tuuli.
Ja mitä olen itse nyt?
Vain musertunut siemen,
vain kourallinen karua multaa.