Iskä, noi sotki meidän hiekkalaatikkoleikit!

Mä olen tässä pari viikkoo höyrynny kotona siihen malliin, että Late lopulta kyllästy...

...ja sano että kirjota tyttökulta lehteen niin saat kipattua pahimmat painees ulos.

No tää tyttökultahan ei kauan siekaillu, kun istuin sängylle yöpaitasillani läppäri polvien päällä ja naputtelin ensimmäiseksi ton yllä olevan otsikon.
 
Nimittäin kyllä mua on enemmänkin huvittanu se kalapaliikki, joka seuras pääkaupukiseudun ja vähän muittenkin paikkakuntien meedioissa sen Venla – kilpailun jälkeen. Sen jossa meidän kunta valittiin Suomen suosituimmaksi kunnaksi. Me Laten kanssa jännättiin sitä kilpailua loppuun saakka, ja kun meidän kunta sen sitten voitti, niin eipä seuravana yönä maltettu nukkua ollenkaan. Aamupuoleen yötä pikkusen pukkasi surua puseroon, kun aateltiin että olis se Hillevikin saanu olla tämän menestyksen näkemässä ja kokemassa.
 
No mitä nää meediot ja nörtit sitten teki, että ne sai meikäläisen kuohahtaan? No ei muuta kun että monet väitti kirkkain silmin ettei oo ikinä kuullukkaan mistään Kuusniemestä! Virtasen Jukkakin, muuten mukava heppu kun avas sen voittokirjekuoren,  sekos pasmoissaan niin että rupes näkeen tähtiä. Onneks Turpeisen pariskuntakin oli hakemassa sitä palkintoo ja Pee Aa pääsi täräyttään tuoreeltaan mikrofoniin koko Suamen kansalle, että tähret on kuule tässä näin ja turpeet jossain muualla. Mä en just sitä kohtaa nähny kun olin tekemässä Latelle voileipiä, mutta Late kerto.
 
Sen mää kyllä sanon, että jos iltapäivälehden tomittaja eí oo ikinä kuullu mitään Kuusniemestä, niin vaihtais alaa! Ja äkkiä, että vielä johonkin duuniin huolitaan. Ja moni muu yhtä tietämätön. Tai leväyttäis edes Suomen kartan eteensä ja vähän kattelis paikkoja, että toi kotomaan koko kuva ja sen ystävälliset äiteenkasvot pikkusen valkenis!
 
Ei vaan, kyllähän me kaikki tiedetään mistä siinä kysymys on. Toi pääkaupunkiseutu on niitten oma hiekkalaatikko, ja ne on unohtanu että Suomee on pitkästi ja leveesti muuallaki. Mä jos pääsisin nokatusten sellasten nörttien kanssa, niin mä tekisin niille kaikessa ystävvydessä pienen paljastuksen. Mää laittasin pystyyn oikeen semmosen performanssin. Kuiskaisin muka varovasti korvaan, että hei nörtit, ette oo sattunu mistään kuuleen, että maailmaa on vielä kehäkolmosen takanaki? Juu, että ensin siellä on Kerava ja sit Järvenpää ja sit Mäntsälä. Ja kun ne olis vähän toipunu järkytyksestään, niin mä paljastasin et kun meette vaikka junalla siitäkin pohjoseen päin, niin tulee vastaa sellasii paikkoja kun Lahti ja Tampere. Ja jos vielä senkin jälkeen kanttia piisaa, niin voisitte tehdä seikkailumatkan maaseudulle, josta löytys sellanenkin paikka kun Kuusniemi.
 
Kyyjärvelle saakka ne tuskin uskaltas matkustaa, enkä mä usko että niitä siellä pahemmin kukaan kaipaiskaan. Mä olen siellä käyny, ja menttalitetti on vähän sen sorttista että miehet on vielä miehiä eikä mitään persikkaposkisia pullamössöpojuja.
 
Toisaalta, kyllä mää jotenkin niitä nörttejä ymmärränkin. Se on niin vaikeeta kun kansaa ei voi vaihtaa, ja sitten pääsee tuleen tollasia vääriä valintoja. Tiedä miten sitten kävis, jos koko kansan sais tungettua sen kehäkolmosen sisäpuolelle, että rupeisko ne sitten sivistyyn ja ymmärtäs, että kaikki mikä tulee maaseudulta on tyhmää ja junttimaista.
 
No niin, mä sanoin mitä ajattelin, ja kyllä helpotti. Tätä mieltä oon, ja Kuusniemellä asutaan ja täällä pysytään.
 
Ystävällisin terveisin:
 
Paula Jortikka
Kuusniemi