Ihmisen kokoinen kunta

Kuusniemi-Päivät ovat jälleen takanapäin. Haluan jakaa kuntalaisten kanssa joitakin ajatuksia, joita tapahtuma minussa herätti.

Tämänkertaisen tapahtuman eräs huomattava piirre oli ulkopaikkakuntalaisten runsaslukuisuus vieraiden joukossa. Toki näin on ollut aikaisempinakin vuosina, mutta minulla on sellainen tuntuma, että kuntamme mediaseksikkyys on vasta puhkeamassa kukkaansa. Sanon näin silläkin uhalla, että mieheni tulee luultavasti nuhtelemaan minua liian rohkeiden kielikuvien käyttämisestä julkisessa kirjoituksessani. Matiashan on itse äärimmäisen korrekti, sanoinko jopa liiankin sovinnainen omissa ilmaisuissaan.

Mietitäänpä yhdessä, mitä ihmiset täältä Kuusniemeltä hakevat, ja mitä ehkä saavat? Mitä he hakevat nimenomaan pitäjäpäiviltämme? Tapahtumasta, joka ei sisällä mitään elementtejä, joista nykyihmisten elämysten luulisi kumpuavan. Suuren elämyksen kuvahan on juuri sellainen, joka meille välittyi Pekingin Olympialaisten avajaisista television välityksellä. Ilotulitteiden räiskettä, teatterisavua, tuhatpäisen esiintyjäjoukon hämmästyttävän loppuun suunniteltua ja millintarkasti toteutettua liikettä, satatuhatpäinen yleisö osoittamassa suosiotaan.  Yleisön joukossa maailman mahtavimpia valtionpäämiehiä ja julkisuuden ihmisiä. Jokaisen massatapahtuman pyrkimyshän  on ylittää kaikki edelliset vastaavat tapahtumat.

Sivumennen sanoen Olympialaisten avajaisten yleisön joukossa oli myös kunnanhallituksemme puheenjohtaja vaimoineen, matka maksettuna kuntalaisten verorahoilla,  mutta siitä aiheesta myöhemmin toisessa yhteydessä.

Mitä meillä oli pyrotekniikan ja ruudinsavun puuttuessä antaa vieraillemme? Puhun nyt todella niistä ihmisistä, jotka olivat tulleet tänne hyvinkin kaukaa. Kuusniemihän on aivan tavallinen pieni maalaiskunta, jonka ilme on pysynyt suurin piirtein samana vuosikymmenet. Toki kirkonkylämme on kasvanut asukasluvultaan, jos kohta sivukylien väkiluku on vastaavasti pienentynyt. Meillä ei esimerkiksi ole kirkonkylässämme yhtään kerrostaloa, jos ei kaksikerroksista Osuuspankin rakennusta lasketa kerrostaloksi. Urmaanlinnan ylisuuri, etten sanoisi suuruudenhullu rakennussuunnitelmakin saatiin aikoinaan torjutuksi.

Onko niin, että ihmiset kaipaavatkin enemmän pysyvyyttä kuin jatkuvaa muutosta? Edustaako Kuusniememme heille jotakin sellaista, mikä muualla on kadotettu? Joku on jossain yhteydessä määritellyt, että Kuusniemi on ihmisen kokoinen kunta. Voisiko tuon määritelmän jalostaa vielä pitemmälle, eli jospa Kuusniemi onkin ihmisen näköinen kunta? Paikka jossa kukaan ei ole läpeensä paha, jossa ihmisten heikkouksiakin ymmärretään. Vaikka ihmisen lankeemuksia ei voida aina hyväksyä, niitä voidaan kuitenkin ymmärtää. Vain ihmisiä me kaikki olemme. Kuusniemen yllä paistaa aina suopea ja ymmärtävä aurinko. Onko Kuusniemi siis ehkä enemmänkin mielentila kuin todellinen paikka? Mielentila, joka halutaan kokea yhä uudelleen ja uudelleen.

Vai onko Kuusniemikin vain eräs saavuttamaton utopia, joka sateenkaaren pään lailla pakenee meiltä? Huomaan tässä latelevani enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Siispä yritän vastata omiin kysymyksiini.

Mitä on kunta? No, oli kai pakko kysyä tuokin. Kuinka entinen elinkeinoasiamiehemme A. Sulander aikoinaan määrittelikään kunnan organisatoorisen olemuksen: ”Mitä on kunta? Pari kolme merkittävämpää virkamiestä, ja lauma toinen toistaan pöllömpiä luottamushenkilöitä, jotka tekevät päätöksiä sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa.” No, johtaja Sulander hommasi oveluudellaan itselleen ilmaisen ylöspidon eräässä paikassa, josta lauluntekijä sanoo että siellä on ikkunaverhotkin raudasta.

Mutta jatkan edelleen ajatustani ihmisen  kokoisesta ja näköisestä asuinpaikasta. Emme tiedä varmuudella kuka oli se ihminen, joka ensimmäisenä pystytti asumuksensa Kuusjärven rannalle, mutta siitä alkoi kuntamme asuttu historia. Luontomme on Luoja luomaa, mutta kaiken muun mitä ympärillämme näemme, on ihmisten aikaansaannosta. Niin myös tämä yhteisömuoto, jota nimitämme kunnaksi. Ja kun niin on, niin tullaan siihen päätelmään, että ihmisten on mahdollista tehdä yhteisöstään sellaisen kuin haluavat,  paikan jossa kaikkien on hyvä olla, kaikista pidetään huolta eikä ketään katsota ylhäältä alaspäin.

Niinhän sen pitäisi olla, että ihmiset rakentavat näköisensä yhteisön, ei niin päin, että ihmisten on alistuttava vallitsevien olojen ankeuteen. Olojen, jotka ovat ihmisten ymmärtämättömyyden aikaansaannoksia.  Jos valita saa, niin minä hengitän mieluummin Kuusniemen raikasta ilmaa kuin suurkaupungin saastesumua.

Terveiset vain Armas Hakkaraiselle sinne Pekingiin.

Suvi Pohto
Kunnanjohtaja