Katso lisäkuvat

Vierailtiin Viitasaarella!

Keskiviikkona 28.10. pakkautui joukko iloisia matkalaisia autoon ja otti suunnan kohti Viitasaaren kaupunkia. Tarkoituksena oli viettää ohjelmallinen hetki yhdessä Viitasaaren seurakuntakerholaisten kanssa ja ruokailla Lummeniemessä, käydä Viitasaaren kirkossa sekä lopuksi tehdä vielä opastettu kaupunkikiertoajelu.

Näin myös tapahtui!

Vähän tosin myöhässä sovitusta ajasta saavuimme Lummeniemen leirikeskukseen, jossa meitä jo odoteltiin. Aloitimme diakoni Annu Juvosen pitämällä aamuhartaudella. Sitten saimme kuulla Viitasaaren lauluryhmän laulamana kaksi laulua - Pekka Simojoen "Kahden maan kansalainen" ja Lasse Heikkilän "Viimeiset veneet". Ja mitä ihmettä! Siellähän oli meille kyyjärvisille ihan tuttu musiikki-ihminen mukana laulamassa! Katsopa lisäkuvista, tunnetko! Meillä kyyjärvisilläkin oli paljon ohjelmaa. Runoja esittivät V.Matti Tamminen, Kaarina Peuranen ja Annikki Pölkki. Vilho Korpeinen ja Pentti Pekkarinen lauloivat ja Vilho myös säesti kanteleella. "Vaari-vainaan kannelta" ei taaskaan itkemättä kuunneltu. Eino Takanen oli löytänyt Veteraani-lehdestä koskettavan muistelon sota-ajan jouluista siellä jossakin ja Urho Väisänen jakoi myöskin koskettavasti erään kokemansa pettymyksen. Lauluryhmä lauloi lopuksi "Toistemme eestä rukoilemme" ja arvonnassa arpaonni suosi myös kyyjärvisiä!

Itselläni on hyvä muisto Viitasaaresta ja viitasaarelaisista jo noin 20 vuoden takaa. Olin nimittäin menossa autolla siskoni (silloin noin 15v.) kanssa lomalle Hailuotoon (vuodesta ei ole varmaa havaintoa näin pitkän ajan kuluttua, mutta saattoi olla vuosi 1992). Poikkesimme kahvilla Viitasaarella, ja siellä alkoi nokkapellin alta nousta höyryä. Itse en sitä heti huomannutkaan, mutta eräs mies sanoi, että nyt taitaa autossa olla jotain vikaa ja sillä ei uskalla kyllä nyt ajaa. Tämä ystävällinen mies tarjoutui viemään meidät Autotalo Drakelle (auto oli muuten Nissan Micra). Siinä sitten piti tietenkin muutama kyynelkin vuodattaa, mutta mies ei hämmentynyt naisten kyynelistä, vaan lohdutti, että tietää kyllä, millaista on kun autoon tulee vikaa vieraassa paikassa, kun oli itse ollut paljon Saksassa. No, Autotalollakin oli ystävällinen palvelu, auto haettiin torilta sinne ja paljastui, että vesiletku se vain oli rikki ja siitä ruiskusi vettä kuuman moottorin päälle. Vesiletkun korjaus maksoi muistaakseni 15 markkaa ja matka jatkui onnellisesti. Sanoin, että jos joku tuntee tämän ystävällisen miehen, jolla oli tuolloin 90-luvun alussa vaaleankeltainen Mersu ja isot saappaat, niin toimittaisivat lämpimät kiitokset ja rakkaat terveiset perille lähes 20 vuoden jälkeen. Ja moni sanoi tunnistavansa miehen näistä tuntomerkeistä!

Ruokailun jälkeen tutustuttiin kirkkoon. Menimme sisään sakastin ovesta, joka on vaikutti pääovelta. Pääovi puolestaan oli kirkon takapuolella. Tämä siksi, että silloin kun kirkko rakennettiin, sinne tultiin veneillä ja siksi pääovi on rannan puolella. Kirkko oli kaunis ja siellä oli peräti kahdet urut. Hautausmaa sijoittui kirkon ja rannan väliin nyt kirkon molemminpuolin, sillä hautausmaan laajennus oli siunattu käyttöön alkusyksystä. Sen valot näkyvät kuulema kauniisti myös toiselle rannalle, Viitasaaren keskustaan.

Kirkosta lähdettiin kiertoajelulle ja mainiona oppaana toimi Viitasaaren diakoni Ansa Litendahl. Hän kertoi, että oikeastaan Viitasaaren nimenä pitäisi olla Viitasaaret, koska se sijoittuu monelle saarelle. Huomiota kiinnitti se, että paljon oli rakentamista suunnitteilla, ainakin uusi koulukeskus ja monitoimihalli, ja paljon rakennettukin uusia rakennuksia!

Sitten lähdimme kotimatkalle. Laulu raikui autossa Pentin johdolla, sillä mukana oli paljon laulu-ihmisiä.Mukava oli poiketa välillä Viitasaarellakin ja viettää syksyinen päivä yhdessä. Ja kesällä täytyy käydä Savivuoressa näköaloja ihailemassa! Käykääpä te muutkin!. Matkailu avartaa!