Katso lisäkuvat

Moottoripyörällä Tiipetiin (6)

Golmud, tästä lähtee tie Tiipetiin.

Pyörien säädöt tehtiin hotellin pihalla. Kaikki tuntui menevän suhteellisen hyvin mutta Gunther:in TDM:ssä oli pieniä ongelmia säätöjen suhteen silloin, seuraavana päivänä hieman enemmän ja matkalla lisää. Kävimme tekemässä testiajon Tiipetin suuntaan menevällä tiellä. Tarkoitus oli tarkistaa, että pääsemme kaupungista ulos ja siitä tielle joka sinne johtaa Tiipettiin. Tämä siksi, koska Tiipettiin tarvitaan erikoisluvat ja emme tienneet koskisivatko ne myös moottoripyöriä. Testi meni hyvin kävimme noin 50 kilometrin päässä kaupungista. Tie Tiipetin suuntaan oli hyvän tuntuinen punnaltaan sekä ilma sinä päivänä ihanteellinen ajamiseen. Tästä innostuneena päätimme, että seuraava päivä on lähtöpäivä, elikkä ’Tibet here we come’.

Aamuna olimme innoissamme, olihan se tärkeä päivä matkan lopullisen kohteen kannalta. Ilma oli muuttunut huomattavasti kylmemmäksi edellis päivästä sekä TDM ei tuntunut käynnistyvän kuten pitäisi. Nämä kaksi asiaa siirsivät sitten lähtöä seuraavaksi päiväksi.

Varsinaisena lähtöpäivänä ilma ei ollut muuttunut yhtään lämpimämmäksi mutta joka tapauksessa päätimme lähteä matkaan. Kaupungin rajalla olevan tarkistuspaikan oli pakattu täyteen kuorma-autoja mutta me ohitimme sen ilman pysähtymistä. Kun saavuimme paikkaan jossa olimme käyneet testiajon aikana kaikki näytti vielä hyvältä mutta pari kilometriä tästä paikasta tie vaihtui totaalisesti. Se ei enää ollut tietä vaan jonkilaista tien näköistä tietyö aluetta. 

Mitä korkeammalle nousimme ilma kylmeni kylmenemistään, alkoi olla todella viileätä. Tankkasimme 4500 metrin korkeudessa ja silloin TDM ei enää lähtenyt omalla startilla käyntiin. Saimme sen kumminkin työntämällä käyntiin ja päätimme, että seuraavassa yöpymiskohteessa tutkimme mikä ongelman ydin oikein on. Seuraavassa tankkauspaikassa TDM:ää ei enää lähtenyt edes työntämällä käyntiin joten nyt piti katsoa mikä siinä oikein oli. Vika löytyikin suhteellisen nopeasti, sillä kaasutinta kasatessa oli pari putkea ’joutunut’ vääriin paikkohin. Kun putket olivat oikeissa paikoissa TDM pelasi taas. Matka jatkui huonosta tiestä sekä kylmyydestä huolimatta kunnes pääsimme TouTou kylään. Olimme ajaneet vain noin 400 kilometriä ja ajallisesti se tarkoitti yli 12 tuntia tien päällä oloa. Mielenkiintoista päivän matkanteossa oli se, että ajaessa ei välttämättä tuntenut hapen vähyyttä mutta heti kun pysähtyi tuntui kuin sitä ei saisi tarpeeksi. Kai sitä siinä ajaessa keskittyi vain ajamiseen ei hapen puutteeseen. 

Auringon valoa ei enää ollut kuin häivähdys joten oli syytä löytää majapaikka. TouTou on pieni kylä Toutou-joen varrella, ei mitään turistikohde mutta yleensä tällaisistakin paikoista löytyy jonkinlainen hotelli tai majapaikka. Kun kyselimme asiaa paikallisilta he osoittivat, että kylän laidalla on paikka josta sellainen löytyy. Sinne sitten vain huomataksemme, että sehän olikin PLA (Peoples’ Liberation Army) kasarmi. Ei siellä kovin kummoista vahtia ollut koska pääsimme ajamaan pääportin läpi pysähtymättä suoraan kasarmin ruokalan eteen. Kävimme yhdessä rakennuksessa jossa näkyi valoa, siellä olevat sotilaat osoittivat, että meidän on mentävä johonkin toiseen rakennukseen. Tässä rakennuksessa meidän ohjattiin takaisin ruokalan eteen. Nähtävästi ilallinen oli ohi koska rakennuksesta alkoi tulla sotilaita ulos ja heidän mukanaan yksi upseeri joka alkoi huutaa pää punaisena. Silloin tuli mieleen, että tämä ei taidakaan olla sellainen paikka johon voisi jäädä ja niin ajoimme takaisin kylän keskustaan. Kuin ihmeen kautta löytyi majatalo jossa oli meille yksi huone jossa sopivasti neljä vuodetta. 

Olimme yli 4000 metrin korkeudessa ja hapen puute alkoi vaivaamaan kaikkia muita paitsi Guntheriä. Tatulla oli todella huono olo, samoin Jari valitti, että ei voinut oikein hyvin, tunsin itseni myös huonovointiseksi. Toivoimme huonon olon helpottuvan kunnon yöunen jälkeen. Pitkän päivän jälkeen kun vihdoin asettui makuupussiin jouduin todella psyykkaamaan itseään että ei tulisi paniikkia sillä happea ei saanut niin paljon kuin sitä olisi halunnut. Mielessäni mietin, että ’älä panikoi sillä tätä enempää happea ei ole saatavissa joten tyydy siihen mitä on tällä hetkellä tarjolla’. Onneksi ei siinä kauvaa mennyt kun uni tuli silmään ja psyykkamista ei enää tarvinnut.