Rukous

Runo on Annikki Kujalan runokirjasta: Miten kaunis maa.

Vitkaan irtoavat talven julmat kynnet maan iholta.
Vielä on elämän vihreä veri kohmettunut,
nukkuu puiden sisällä

- kaipaan kesää-

Vielä itkevät tähdet kylmän sumun takana,
vielä marssivat raudoitetut saappaat
lumisilla lakeuksilla

- ikävöin aurinkoa -

Vielä asuu silmien takana pelko ja hätä,
vielä nostetaan kasvoille pedon naurava naama,
vihan naamio

- odotan jäittenlähtöä -

Kuinka kauan kestän paleltumatta,
jaksanko seisoa jääkentän reunalla
vapisevaa soihtuani kantaen

- rukoilen rauhaa -

Näkevätkö silmäni, aikaan sidotut,
päivän kipinöivän
puhtaan viljavainion yllä
ja tervehdykseen kohotetut,
aseettomat kädet?