Katso lisäkuvat

Heppakerhon retki Takalan tallille

Hetkeksi vielä joulukuisiin tunnelmiin. Ei sentään tonttutyttöjä, vaan tallityttöjä...

Kauan odotettu retki-lauantai koitti sitten vihdoin ja viimein. Linja-auto starttasi kohti Veteliä ja Takalan tallia. Päivä oli - onneksi- kohtalaisen lämmin, joulukuun 13. Voi niitä lasten onnellisia hymyjä. Ja jännittikin niin maan perusteellisen paljon! Menomatkalla mietittiin ratsastuskoulu-termejä, rata pituussuuntaan leikkaa, kokorata leikkaa, oliko se nyt pitkin vai poikin vai sama asia, apua!

Paikan päälle päästyämme kuului haikeita huokauksia ja vaikka vastaan olisi loikkinut kirppuinen takkutukka-hevonen, olisi sekin saanut ihailevia katseita; voi, kato ku toi on IIIIhana! (tosin hevoset olivat oikeasti iiihania...)

Niina-ope jakoi ryhmät ja hevoset ja ensimmäisenä pääsivät ratsaille talutettavat. Ympäri kenttää, vähän jumppasivat ja harjoittelivat pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöä. Ja ravasivat! Hienosti tyttäret muistivat mikä ero on harjoitus -ja kevyellä ravilla.

Isommat saivat sitten kahdessa eri ryhmässä harjoitella ravinnostoja ja edistyneempien juttuja. Ja tietenkin sitä iki-ihanaa laukkaa. Jenna ja minä söimme kyntemme ja puolet lapasista kun jänskättiin kentän laidalla että nouseeko se laukka. Ja laukkahan nousi! Kiitos taitavan opettajan.

Onnistuneen iltapäivän jälkeen kotimatkalle lähti joukko onnellisia neitejä, varpaat ja nenä jäässä, nälissään, hevoselta tuoksahtaen, sitä on heppahöperön onni!

Heppakerho jää nyt ainakin kevään ajaksi tauolle. Katsotaan jos jonkinlaista kurssipäivää tai vastaavaa saataisiin kuitenkin vielä järjestettyä. Kiitos tytöt, kivaa oli!