Väärin sammutettu?

10.3.2009 Kansanedustaja Anne Kalmari

Ei hallitus käy kansalaisten taskuilla, vaan pitää huolen, että taskuihin kertyy jatkossakin kahisevaa

Hallituksen valmistelema eläkeiän korottamisehdotus tuotiin julkisuuteen ilman, että asiasta neuvoteltiin työmarkkinatahojen kanssa. Menettely oli mielestäni vähän tökeröä, sillä oli ennustettavissa, että asiasta nousee kiivas sananvaihto. Yhtä hyvin olisimme voineet työmarkkinajärjestöjen kanssa yhdessä pohtia, miten tulevaisuuden eläkevastuista selvitään. Ettei vain olisi mennyt hallituksen isoilta pojilta herne nenään, kun joutuivat kuittaamaan työmarkkinajärjestöjen sopiman työnantajien kela-maksun poiston. Valtiovarainministeri taisi olla tuolloin kahvilla ihan muualla.

Työssäoloajan pidennys on kuitenkin väistämätön juttu, sillä meillä on seuraavan kymmenen vuoden aikana 200 000 työntekijää vähemmän pienenevien ikäluokkien seurauksena. Toisaalta meillä on 400 000 eläkeläistä enemmän. He ovat työllään tämän Suomen rakentaneet (monesti aluksi kuusipäiväisellä työviikolla) ja oikeutettuja saamaan eläkkeensä. Veronkorotuksia ei tunnu haluavan oppositiokaan. Itse en halua rahoittaa eläkkeitä velkarahalla, jonka tulevat sukupolvet maksavat. Minusta sekin on väärin.

Eläkeiän muutos on vain viidesosa siitä työpanoksen tarpeesta, mitä pitää jostain löytyä. Siispä työn ja perheen yhteiseloa, työelämän kehittämistä, johtamista ja työssä viihtymistä on parannettava. Näin vähennämme poissaoloja ja jaksamme ilman ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Työssä jaksamista edesauttaa lisälomaviikko tai työajan lyhentäminen asteittain esimerkiksi 63 ikävuoden jälkeen. Kun työ on mielekästä ja samalla voi kehittää itseään, ei siitä välttämättä halua edes luopua. Toki pitäisi huomioida sekin ryhmä, joka tekee kahta työtä tai pitkää työpäivää vuosikaudet motiivinaan varhainen eläkeikä. Heistäkin moni loppujen lopuksi jatkaa työntekoa velvoitetta pidempään.

Myös opinnoista on valmistuttava nopeammin. Nuoret on saatava työelämään. Jokaisen kynnelle kykenevän on osallistuttava kakun leipomiseen, jotta voimme sitä yhdessä jakaa. Edesmennyt isäni kertoi, että hänen nuoruudessaan oli ruokakuppi pöydällä alaspäin, jos työ ei ollut maistanut.

Lisäksi kaiken työn tulee olla kannattavaa. Pitää olla nykyistä helpompaa palata työelämään esim. pitkiltä sairaslomilta tai sairaseläkkeeltä, tehdä työpätkiä työttömänä, tehdä kykyjensä mukaista työtä sosiaalisesti työllistettynä.

Kaikista ammattiryhmistä Suomessa pisimpään työelämässä pysyvät maatalousyrittäjät. Viime vuonna viljelijät jäivät eläkkeelle 61-vuotiaana, kun keskimäärin eläkkeelle jäädään 59,5-vuotiaana. Kun saamme muut jaksamaan samoin, ollaan jo pitkällä.

Eläkeiän nosto ei ole niin dramaattinen, kuin miltä päällepäin näyttää. Esimerkiksi 60-vuotias tekee sitten vuonna 2012 vain neljä kuukautta pidemmän työuran yhteiskunnan hyväksi. Jos karttuma tästä on 4, 5 %, se parantaa eläkettäkin entistä enemmän. Siirrymme eläkeiässä vuoteen 2023 mennessä asteittain Pohjoismaiselle tasolle. Naapureissahan työtä tehdään 2-3 vuotta pidempään. Lisäksi esimerkiksi Tanskassa on jo päätetty nostaa vanhuuseläkeikää asteittain 65 vuodesta 67 vuoteen. Näin tehdään myös Saksassa. Suomessa tullaan tätä nykyä maailman iäkkäimpinä työelämään ja lähdetään pois sieltä maailman nuorimpana.

Tulevaisuus pidentänee vielä eliniän ennustetta. Jo nyt suomalaisen terveydenhuollon ansiosta miesten keski-ikä on noussut 80 vuoden aikana 15 vuotta ja naisilla vielä enemmän. Jospa meidän ikäpolvemmekin jaksaisi kaksi vuotta siitä tehdä töitä.