Se löytyi

Pakina Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sini silmä

Toukokuussa se heilutteli vihertävää huiviaan peltojen kulmilla, puitten ja pensaitten oksilla. Kesäkuussa se kulki jo teiden varsilla, kahlaili järven lämpimässä vedessä. Heinäkuussa minulla oli kiire. Joskus työhuoneen ikkunan läpi tai illalla pyörälenkillä huomasin sen ja nuuhkin sen tuoksua.

Elokuun  alussa alkoi loma.  Silloin vasta todella löysin sen. Kesän. Se nauroi joka aseman kukkaistutksissa, junamatkalla. Pääsi yllättämään ukkoskuurona Tiirismaan rinteillä. Kymijärven rantahuvilalla sillä oli varmaan pesä: sauna, vene, laituri ja puolikesyt sorsat seuralaisina. Vihdissä se köllötteli vadelmapensaan sisällä piilossa, muhkean mehevänä ja makeana. Kotona Inkereellä se iski silmää kotipihan daalian kukinnon takaa ja toivotti kesävieraat tervetulleiksi.

En päästä sinua vielä karkuun, kesä. Pidetään toisiamme kädestä, kun mennään mustikkametsään ja sienestämään. Sada tai paista, siinä kuitenkin olet ilontuottaja, kaunis suomen kesä.

Voimanlähteenä olet verraton. Sinusta varastoidulla energialla jaksan - niin uskon - pitkään senkin jälkeen, kun viimeinenkin pihlajanmarjanpunaisen viittasi hulmahdus häviää näkyvistä.

Toivo jää. Kylmän jälkeen tulee lämmin, pimeän jälkeen valkenee. Luonnossa ja elämässä.