Katso lisäkuvat

Käytihin Kuurtanehella

"Taas siunattu päivä nyt luo valoaan..." laulettiin menomatkalla retkelle Kuortaneelle keskiviikkona 3.6. Mukana oli 16 iloista matkailijaa.

Matkakohde oli mukavan lähellä, vain tunnin ajomatkan päästä kotoa. Maisemat olivat upeat. Kuortanehan on Pohjanmaan tasaisesta maisemasta poiketen hyvinkin kumpuilevaa; paljon peltoja, mutta myös metsiä ja aina välistä pilkottaa järvi. Aseta tähän maisemaan vielä upeita pohjalaistaloja hyvin hoidettuine pihapiireineen ja viimeistele kirkkaalla, lämpimällä auringonpaisteella, niin voit ehkä sielusi silmin nähdä jotain siitä, mitä me näimme Kuortaneella, vaikka et mukana ollutkaan.

Aluksi tutustuimme Kuortaneen kirkkoon, jota meille esitteli Kuortaneen kappalainen Timo Tissari. Kirkko on puinen ristikirkko ja on valmistunut 1777. Hautausmaan ympäröimät kirkko ja siunauskappeli sijaitsevat tietenkin parhaalla mahdollisella paikalla järven rannassa.

Kirkon esittelyn ja pienen hartauden jälkeen siirryttiin Kuhapirttiin syömään. Siellä eteemme kannettiin alkukeitot, salaatit, pääruuat ja kahvit. Näillä eväillä jaksoimmekin sitteen lähteä kiertämään Kuortane-järveä (varsinkin, kun se kävi kätevästi linja-autolla). Erinomaiseksi oppaaksi saimme Kuurtanes-seuran sihteerin Aino-Maija Niemelän, joka kertoi olevansa ehta nokiotta. Saimme kuulla mukavalla murteella mainoita tarinoita taloista ja paikoista, joiden ohi ajoimme. Osittain jopa saimme murteesta selvää, kun olemme tuota pohojalaasta puheenpartta täällä vähän harjootelleet (kiitos vuorotteluvapaata viettävälle eteläpohjalaiselle kirkkoherrallemme!).

Välillä jaloittelimme ja kävimme Talomuseolla, jossa saimme ihailla vanhaa paikalle tuotua pohjalaistaloa ja pihapiiriä. Lähellä oli myös korsumuseo, jossa kävimme. Paljon oli katsottavaa ja ihailtavaa!

Talomuseolta ajoimme Haapaniemen hiippakuntakartanoon, josta oli tilattu "tavalliset kahvit". Ne osoittautuivat kuitenkin tavallista paremmiksi. Lisäksi saimme ihailla Haapaniemen vanhaa Pappilaa. Siellä on asunut monia pohjalaisia pappissukujen edustajia. Myös professori Heikki Klemetin äiti on lapsuudessaan asunut Haapaniemessä. Virsirunoilijanakin tunnettu pappi Lars Stenbäck on syntynyt pappilan piispankamarissa. Tämän kunniaksi veisasimmekin Stenbäckin sanoittaman kauniin virren 288, joka loppuu: "Silmiisi katson, Jeesus. Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin silmiisi helliin, Jeesus."

Sitten alkoi kotimatka. Aurinko meni pilveen ja ennen Kyyjärveä satoikin hetken. Olo oli kiitollinen. Saimme todella siunatun päivän! Menkää, hyvät ihmiset, käymään Kuortaneella! Siellä virkistyy!