Helsinkin tytöistä

Juho Wallinin Lauluvihkosta

Kaikki tytöt Helsinkin
pitää tavat Pariisin,
puku heill´ on uhkea,
koketti on muhkea
kuin kautta Espiksemme tään
kello kolme kulkee hän.
Herrat häntä tähtäilee,
porttia kun kävelee.
Tah-ra-ra-pom-rarei-tara.

Yhden katse sulo hurmaava,
toisen pieni ihana.
Kolmas katseen heittää vaan,
neljäs tuskin arvaakaan.
On heillä kiire yhteinen,
sen tuntee vieras jokainen,
ett´kietoo miehet verkkoihin,
sen osaa tytöt Helsinkin.

Nyt on arpajaiset vaan
lahjoi on saapunut tulvillaan.
Myymään tänne varmaan jäis,
jollei niitä vedettäis.
Vaan silloin tarkoin koitellaan,
ruusun kukat poimitaan.
kaikki toivot silloin jää,
juur joukko laulaa taasen tää.

Yksi silloin hällen kuiskahtaa,
saiskos teetä tarjota.
Viitosenkun annat vaan,
sit´ et enää nähdä saa.
vaan kallihiksi käypi se,
kun tällä lailla ulkonee.
Sill´päästä herrain taskuihin,
sen osaa tytöt Helsinkin.

Myös jäällä luona Helsinkin
yhtyy moni kurtiisiin.
Naiset polkee tahtia,
sen hän helpost´ ymmärtää,
vaan välist´ käypi niin sentään,
että kuin on liukas jää,
toiset vieress´  nauraen,
pian kaunotar käy pyllylleen.

Kuin kaatuukin, niin punastui,
salaa sentään hymysuin
autaaksensa kiiruhtaa
nuorukainen joutuisaan.
He liikkuu käsi kädessä,
ei kukaan pääse jälessä.
Sill´jäällä pojat intoihin
voi sada tytöt Helsinkin.

Helsinkin tytöt joskus on
ryhtyneet uimalatohon.
Se on aina suloista
jäseniä muodostaa.
kuin sitten suurin näytös on,
niin kuin Eevan tyttö on,
liikkuu veessä pystyssä päin,
hyppylaudalt´ kuiskaa näin:
Tara pompsarei, ta-ra-ra-pomsarei.