Kotona paras

Pakina Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Moni matkustaa pois suomesta talviaikaan. Pakkasta
tai räntää karkuun, etelään.

Allekirjoittanutkin käväisi Mustanmeren maisemissa.
Nauttimassa uusista näkymistä ja uusista elämyksistä.
Ei häirinnyt, vaikka kevät oli siellä kuukauden myöhässä.
Ensimmäiset orvokit pinnistelivät juuri pintaan
ja merivesi oli hyisen kylmää. Kukkivathan manteli
ja kirsikka, vaikkeivät lehdet olleet vielä puhjenneet.
Paistoihan aurinko, ja hotellin palvelut olivat ylenpalttiset.

Juurillansa vankasti viihtyjät ihmettelevät: Mitä
ideaa on raahata itsensä ja kapsäkkinsä halki puolen
maailman?

Minun mielestäni ainoa keino kaataa tunkkaisia
pikkusieluisuuden ja ennakkoluulojen muureja ympäriltään
on matkustaa. Katsella ympärilleen. Ei niinkään
arvostellen. Vaan outoihin oloihin ja tapoihin sopeutuen.
Matkalla ollaan aina vieraassa kodissa. Syytä
suhtautua kunnioittaen.

Ajattelen, että kaikkialle missä käyn, jokaiseen
ihmiseen johon tutustun ja jonka kanssa vaihdan ajatuksia,
jätän palan itsestäni. Ja vastaavasti saan.
Oivalluksia, virikkeitä, muistoja. Täytettä elämän
aarrearkkuun.

Eikä olisi mahdollista kokea kotiinpaluun iloa,
ellei lähtisi pois. Lapsenlapsi- melkein viisivuotias
- hyppäsi oitis kaulaan ja rutisti tosi lujaa. Sanoi:
"Minulla on ollut ikävä sinua ihan hirveästi. Ja vielä,
vielä, vieläkin enemmän!"

Siispä: aina on voimassa vanha viisaus: "Poissa
hyvä, kotona paras."