Jouluna 1976

Runo on Terttu Pitkäsen runokirjasta Syksy, jota ei tullut

Lähes kaksituhatta vuotta on siitä,
kun ihmiskunnan historian merkittävin lapsi
syntyi köyhänä ja turvattomana
eläinten suojaan.

Mitä olemme oppineet niistä ajoista?
Yhä vielä on lapsi turvaton maailmassa,
yhä vielä miekat lävistävät
äitien sydämet.

Pakolaisleirien repaleista teltoista,
suurkaupunkien slummikortteleista,
mustien hökkelikylistä
kaikuu lapsen itku.

Idän ikivanhan temppelin kivisellä portaalla
kerjäävän äidin rinta ehtyy
nälästä ja epätoivosta.
Ja yhtä kylmä ja välinpitämätön,
kuin kivisen jumalan kylmä katse,
on ohikulkijan tunteeton silmäys.

Ja meidän eurooppalainen kulttuurimme,
joka tunnustaa lapsen oikeudet teoriassa,
usein unohtaa ne käytännössä-
taloudellista syistä.

Ja kuitenkin lapsi asetettiin keskellemme.
Hän kantaa kädessään huomispäivää.
Ja vain hänen kauttaan meissä on
rahtunen kuolemattomuutta.