Pankissa

Runo on Terttu Pitkäsen runokirjasta Syksy,jota ei tullut

Kun taas kerran
oli käytetty kaikki keinot,
ja vielä oli viikko isän tiliin
(siitäkin oli otettu osa etukäteen),
lapsilisäpäivään oli kaksi viikkoa,
ruokavelkaa oli kolmeen kauppaan.
Menin pankinjohtajan puheille
ensimmäistä kertaa.

Pyysin kahtasataa
lapslisiä vastaan.

Pankinjohtaja,
arvokkasti harmaantunut,
oli kyllä kohtelias.
"Mutta ,"hän sanoi
"sellaista palvelumuotoa kuin lapslisiä vastaan
ei ole olemassa."

Enemmän kuin hänen kieltonsa
(tiesin sen jo oikeastaan etukäteen),
loukkasi se,
että minua pidettiin niin tyhmänä,
että joutavan verukkeen turvin
voitiin siirtää sivuun itse asia:
Lasteni nälkä.

Jos hän olisi sanonut:
"Teillä ei ole omia tuloja, eikä siis vakuuksia velalle,
eikä lapslisiä saa pantata,"
olisin hyväksynyt päätöksen.

Nyt minua kohdeltiin kuin täydellistä typerystä.
Sellaiseksi tunsinkin itseni,
kun kävelin sieltä ulos.

En enää muista, miten se viikko selvittiin.
Kai saatiin vielä jostain kaupasta
lisää velkaa.