Hiilen poltto Korpelassa jatkoa

Niinhän meillä jäi kerronnassa Korpelassa miiluja palamaan.

Miilut paloi kytemällä ja niitä piti käydä ropsilla tarkastamassa, että onko tullut syöpymiä. Pahempiin syöpymiin lisättiin kiileterpuuta ja kurikoitiin tiiviksi.

Miilun annettiin kytemällä palaa kunnes oli kokonaan hiiltynyt. Sen jälkeen alkoi miilun purku; savunen ja lämmin homma. Hiilet purettiin maahan, jossa niitä sammutettiin ja souvettiin niiden jäähtymistä. Kun hiilet oli kunnolla jäähtyneet alkoi näiden hiilipötköjen murskaaminen. Se suoritettiin käsipelissä. Oli jonkilaiaiset havuraudan tapaiset joilla murskattiin. Niistä tehtiin 5-10 sm mittaisia hiilimurskeita.

Ensi alkuun hiilimurskat varastoitiin irtomurskeena varastoon. Toinen varasto oli 9 x 12 metriä pitkä ja korkea ja toinen 9 x 6 metriä. Korpelaan oli autotie pidetty auki. Aukeimmille paikoille oli tehty tuiskun suojaksi lumiaitoja.

-43 kevättalvella oli oikein kuorma-autojono yli puoli tusinaa, kun ajoivat Korpelasta hiiliä. Varastoista irtohiilet säkitettiin varastot tyhjiksi. Hiilien tarve oli kova -niin siviili kuin armeijan käytössä. Tämän jälkeen, kun varastot irtohiilistä tyhjeni, niin ruvettiin murkaan hiilet säkkeihin ja säkit säilöttiin varastoon. Murskauskolossa oli loppupäässä rautalanka verkko, josta ohut muru ja tuhka varisi pois.

Hiilenpoltto lamaantui kesällä -44, kun venäläiset hyökkäsivät Suomeen. Asekuntoiset miehet Suomesta vietiin rintamalle ja työkomppaniaan joutui vanhempiakin. Hiilitöissähän oli vakituisia työntekijöitä, jotka olivat vuosikausia. Ohrasen Yrjö ja Allan, Hietikon Toivo, Maanselän veljeksiä ja Signe Palander, muutamia mainitakseni.

Ohrasen Yrjö ja Hietikon Toivokin joutuivat armeijan hommin -44 kesällä. Sotien jälkeen kun öljyä alkoi virrata Suomeen, niin ajettiin jälleen bensalla ja diesilillä. Niinpä sitten häkäpöntöt autojen takaa poistettiin ja hiilikaasuttimet siirtyivät muistojen joukkoon. Vielä vuonna -47 kesällä oli jossain määrin hiilenpoltto toimintaa.

Kun tulin -47 kesällä 17 päivä kesäkuuta polkupyörällä Korpelan kohdalle, niin pikku tyttö tuli tielle ja sanoi - Tetämiet putoti miiluun. Lähdin tytön opastuksella miilun luokse, niin siinä miilun vieressä makasi pahasti palanut iäkkään puoleinen mies.

Oli noin reilut puoli tuntia sitten saatu miilusta pois. Pikku tyttö oli Kirsti Harju, nykyisin Kirsti Laakso. Palanut mies oli kotoisin Kannonkoskelta. Oli ollut paljon huoltohommissa. Käynyt varomattomaksi. Ei koitellut rassilla syöpymäpaikkoja ja tällaiseen syöpymään upposi.

Kun sitten oli bensaa ja diesiliä ja autojen kumia saatavissa niin hiilihommat Korpelasta ja monesta muusta hiilityömaasta on myös muistojen joukossa.

Tästä voit lukea hiilenpoltosta 1.jutun, joka on joulukuun 2009 numerossa. Kuva yllä on Einari Pölkin tervahaudasta marraskuulta 2006.
Kyyjärvi 12.1.2010
Sulo Tamminen