Äidin kädet

Taina T.Noponen on kirjoittanut runon muistellen Kivijärven Lahdenperän poisnukkuneita äitejä.

Ristissä peitteen päällä,
sairaalan vuoteessa, peitteen päällä.
Huulet hiljaa sopertaa,
kuulen äänen, kuiskauksen. 

Katselen käsiäs ryppyisiä,
käsiäs, niin rakkaita, ryppyisiä.
Ne äidin kädet on.
Kädet, työtä tehneet, vettä kantaneet,
monta, monta vaatekertaa pesseet,
huuhtoneet.

Kädet monesti, minua syliin nostaneet,
ruokaa, pienelle tarjonneet.
Ne kädet, anteeksiantoon pääni päälle
nousseet on,
hiuksiani silittäneet, ne äidin kädet on,
kädet rakkaan äidin on.

Kätees suljen käteni,
hellä, lämmin puristus,
sydämeni saa sykkimään,
silmäin täyttyy kyyneliin,
Kädet rakkaat, äidin kädet, hellästi silitän.

Katsees kirkkaan nään,
minä tässä, soperran.
Katsees kirkkaan, hellän nään.

Hymy huulillasi viivähtää, hellä hymy,
huulillasi viivähtää.
Käsi kädestäni raukeaa.

Nyt äidin päivä on,
aurinko lämpöänsä suo,
äidin oma päivä on.

Kuljen tietä, hiljaa astelen,
luo hautakummun, oman äidin
hautakummun,
niin hiljaa, aatoksissa astelen.

Kukkakimpun kauniin, sinisen,
ne orvokkia on, äidin lempikukkia ne on.
Haudalle ne asetan ja kynttilän,
muistoksi äidille nyt sytytän.
Äidin päivä on.

Tulen tupaan, tyhjään lämpöiseen,
laitan kahvin tippumaan.
Istahdan, pöydän ääreen miettimään.
Äidin kuva pöytää koristaa.

Monet muistot, nousee mieleeni,
vuosikymmenten taa, uudestaan,
taas kurkistan, muistot rakkaat,
niitä paljon on,
aika kultaa, ajan kauneimman.

Taina T. Noponen