Yhteistyökumppanimme Minna Kauppi on vuoden urheilija

Suunnistuksen keskimatkan ja viestin MM-kultaa vuonna 2010 voittanut metsänhoitoyhdistysten sponsoroima Minna Kauppi valittiin Vuoden urheilijaksi.
Jo vuosia suunnistusmaailman huipulla ollut 28-vuotias Kauppi keräsi äänestyksessä 118 ykkössijaa.

”Olen todella ylpeä, että suunnistus sai vihdoin näin suuren tunnustuksen, vaikka totisesti olen myös yllättynyt”, Minna tunnustaa. Hän uumoili ennen gaalaan lähtöään kirjoittamassaan blogissa, että suunnistus pienenä ja median näkökulmasta epäkiinnostavana lajina tuskin koskaan saa kovinkaan suurta huomiota tai tunnustusta osakseen.

”Vuoden urheilijan valinta on joka kerta ristiriitaista. Toisaalta voittaja on varmasti voiton ansainnut, mutta koska eri lajeja aina arvostetaan eri tavoin, joissakin lajeissa kulta on aina kirkkaampi. Toimittajien tehtävä onkin tässä suhteessa suorastaan mahdoton”, kirjoittaa Minna blogissaan.

Katse kohti harjoittelua ja opintoja

Minnalla on edessään vielä loppusuora opettajaopinnoissaan Jyväskylässä. Loppusyksy meni tiiviihkösti koulunpenkillä auskultointia ja ruotsin opintoja suorittaessa ja kaikissa mahdollisissa väleissä treenatessa. Edellisen haastattelunkin Minna antoi polkiessaan maastopyörällä yliopistolta kotiin varusteita vaihtamaan. Nyt mieli palaa jo treenaamaan kunnolla, mm. lumihankijuoksu on tällä hetkellä erittäin suosittu harjoittelumuoto.

Metsässä pienestä pitäen

Minna ei ole lähtöisin metsänomistajaperheestä, mutta Minnan lapsuudessa koko perhe vietti metsässä paljon aikaa. ”Isä on sellainen lintubongari, joten aika paljon tuli vaellettua ja retkeiltyä koko perheen voimin pienestä pitäen”, Minna kertoo.

Varhaisimpia metsämuistoinaan Minna pitää perheen yhteisiä marjastus- ja sienestysreissuja. Silloin ei uskaltanut kovin kauas vanhemmista ajautua kun pelkäsi eksymistä. Tosin mitään yksittäistä muistoa on vaikea löytää sillä Minnasta tuntuu, että silloin ”oltiin kyllä metässä koko ajan.”

Lempeää metsänhoitoa ja sieniherkkuja, kiitos

- Metsänhoito, avohakkuilla vai ilman? - ”Ilman. Pitkän miettimisen jälkeen pakko vastata ilman. En tiedä, mikä metsänhoidollisesti olisi paras tapa, mutta jotenkin hirvittää semmoinen, missä kannot ja juuretkin revitään maasta”, Minna perustelee.  Ja naurahtaa lopuksi, että laita sinne että sellainen vielä mitä tehdään hevosella!

Minnan lempimetsä on sellaista ”peikkometsää”. Vanhaa, sammalpeitteistä ja isopuustoista. Ja sieniä pitää olla kanssa. Suunnistaessa ei ehdi sienestää, mutta muuten Minna on intohimoinen sienestäjä ja sieniruoan ystävä. Silloin kun ei voi tai jaksa juosta, Minna siis karauttaa mieluiten pyörällä sieneen. Marjastuksesta hän ei liiemmin välitä, sillä se ”jumittaa liikaa”. Siis takareidet ovat koetuksella kyykkimisen vuoksi.

Anne Rauhamäki