Viilistä

Kyllä ne on ihimetelly täällä etelän kaupungissa, ku meikäläinen pannoo viilin päälle suolaa.

Ei sunkaan se mikkää ihime oo, ku on kersasta asti tottunu syömään viilin suolan kans. 

Ennenvanhaan ku oltiin heinäpellolla ni puolisella syötiin viiliä. Jokkaiselle oli oma viilikuppi ja suolaahan siihen päälle ropsautettiin. Ku oli oikein hionnu heinätöissä, ni totta sitä suolaa tarvihti.

Kerran, olin vissiin viijen , kuuven vanha, jäin Lehtolan mummun kans kotimieheks ku muut lähti heinäpellolle metän reunaan. Mummu keitti päivällä kahavia ja minä sain mennä kartanolle heiluttammaan valakosta vaatetta, että heinämiehet ties tulla kahaville. Sillonki oli sitä viiliä ja mummu höyläs het hirveän kovasta ruisleivästä lastuja. Voita pantiin lastun päälle ja syötiin sen suolasen viilin kans.

Nykysinki tulloo otettua ruisleipää viilin kans. Ja suolaa sen viilin päälle. Siinä on kurmeevälipallaa kerrakseen!
Tuulikki Rauma (Lehtola)