Myrskyn silmässä

Tämä runo on Annikki kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Silloin tällöin  joudun pyörremyrskyn kouriin. Las-
tenlasten parvi pelmahti vierailulle mummolaan.

Pikku kaksio oli täynnä toinen toistaan liikkuvampaa
mummin kullanmurua. Mennään ja tullaan ovista, nauretaan
ja itketään. Etsitään pipoa ja lapasta, kuivatellaan
kenkää. Herkutellaan, tietenkin. Mummin leipomat pullat
ovat maailman sivu olleet parhaita. Kova kilpailija on
jäätelö. On kurkistettava mummin pakastimen varastot.

Tuoleista tulee junia, vaatekomerosta piilopaikka.
Matot saavat olla huiskin haiskin. Yöksi levitetään
olohuoneen lattialle monta patjaa. Kädet saisivat olla
pitemmät. Molemmissa kainaloissa nukkujia pitäisi sili-
tellä ja taputella.

Päivän villinä keskeyttää satutuokio. Heti myrskyn
silmässä. Istutaan sohvalla: mummi keskellä kolmivuo-
tias sylissä, nelivuotiaat molemmin puolin olkapäähän
nojaamassa. Kymmenkuinen kiipeää polvea pitkin pystyyn.
Samat sadut luetaan kerran jos toisenkin. Mielenkiinto
riittää, vaikka ne osattaisiin jo ulkoa.

Siinä tuntee todellista isoäidin onnea. Kokee olevan-
sa tarpeellinen ihan välttämätön näille pienille. Se
sanotaankin.tyttö huolehtii: "Et sinä mummi saa mennä
lappiin. Karhut syövät sinut!" Johon poika, urhoollinen
mies: "Jos syö mummin, niin minä kyllä halkaisen
sen mahan ja otan mummin pois!"

Viikonlopun jaksaa. Myrskyssäkin. Syvä kunnioituk-
seni niille, jotka tekevät tällaista työkseen. Jaksavat
antaa hellyyttä ja huolenpitoa, vuodesta toiseen.
Vieraillekin lapsille.

Kiva kun kävitte taas, mummin muksut. Kiva kun tulit-
te ja kiva kun lähditte. Tervetuloa taas antamaan vähän
vipinää.