Kyyjärven verkkolehti | toukokuu 2012
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Lähikalaa katiskoihin!

1.5.2012 Kansanedustaja Anne Kalmari

Eräitä mukavimpia lapsuusmuistojani ovat isän kanssa tehdyt katiskareissut.

Kun jää alkoi sulaa lahdista, kannatti jo aloittaa. Katiskan vienti oli tarkkaa puuhaa. Kun rannassa ei lompsi miten sattuu, vaan hiipii vedessä, näkee mistä kutuhauet potkaisevat liikkeelle. Samoilla reissuilla on opittu tunnistamaan monet kalalajit, päästetty piisamia katiskasta, kuunneltu rupikonnien soidinlauluja ja bongattu lokkeja. On katsottu kun telkkä syöksyy pönttöön auton nopeudella ja arvottu onko outo kahlaaja joku sirri vai muu laji. Mielikuvissa paistoi aina aurinko, aina tuli kalaa ja jotain uusia elämyksiä. Joskus nokialainen hörppäsi vettä ja silloin palelti.

Kalastin itsekin lasten kanssa katiskalla, kun omat lapset olivat pieniä. Kalastaminen on nopeaa touhua kiireisellekin, mutta siinä saa hyvän syyn käydä rannassa katsomassa kevään tuloa. Ainut juttu on, että muistaa käydä säännöllisesti katsomassa saaliin ja muistaa kiikuttaa katiskan maihin ja sulkea nielut, jos taukoa tulee.  Nyt minun osaltani katiskat ovat olleet muiden käytössä jo monta vuotta. Ensi viikonloppuna aion marssia kuitenkin hakemaan kalastusluvat naapurista ja ilahduttaa itseäni ja saada seuraakin toivottavasti kalareissulle

Makuhermot nostavat veden kielelleni, kun ajattelen tuoreita ruisjauhoissa ja suolassa pyöritettyjä kaloja pannulla tirisemässä. ”Hauki hallalla kutevi, kuolasuu kovalla säällä.” Muranmakuisia ovat kutuhauet jonkun mielestä, mutta itse tykkään. Pian alkaa ahveniakin saada, ainakin jos vaivautuu vielä laittamaan vähän havuja houkuttimeksi. 

Moni kuluttaja toivoo saavansa mahdollisimman tuoretta ruokaa syödäkseen. Isot jalostajat käyttävät kuitenkin kalaa fileerattavana Kiinassa. Norjalainen lohi pakastetaan mennen tullen ja vielä kolmannen kerran kotimaan jatkojalostuksen jälkeen. Tukkujen kautta kiertäneen kalan sanotaan olevan tiskissä tuoretta, mutta se on kaikkea muuta. Evira vastustaa kalan pyyntipäivän merkitsemistä sekä merkintöjä siitä, onko tuote tuore vai pakastettu. Samaan aikaan lähikalan käyttö julkisissa keittiöissä on byrokraattisilla säädöksillä tehty lähes mahdottomaksi. Kotimaisen kalan osuus laskeekin koko ajan ja suomalaisen kaupallisesti pyydetyn kalan osuus on alle seitsemän prosenttia syömästämme kalasta.

Vaadinkin muutoksia pakkausmerkintöihin niin, että kuluttajat tietävät syövätkö moneen kertaan pakastettua vai tuoretta kalaa. Mielestäni kuluttajalla on myös oikeus tietää mitä kalaa jalosteet sisältävät. Nykyään tätä tietoa ei tarvitse kertoa, vaan yhtä hyvin kyseessä voi olla todella uhanalaisia lajeja tai pahasti ylikalastettua tonnikalaa kuin elinvoimaisiakin kalalajeja. Koulujen kalapäivän pitäisi sisältää sein ja kalapuikkojen sijaan edes joskus muikkua tai muita kotimaisia kaloja.

Paras tae alkuperän tietämiseksi on hankkia lähikalaa. Ellei kalastus kiinnosta tai kalakauppiaat käy ovella, soisi sitä löytyvän kaupoista. Onneksi on kauppiaita, jotka ottavat mielellään vastaan lähijärvien saalista. Haluan nostaa esimerkkinä Antti Juntusen, K-kauppiaan Saarijärveltä. Sieltä voi ostaa monenlaista seudun lähituotetta! Toivottavasti esimerkki leviää!

Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.