Annikki Kujala täytti 80 vuotta

Kirjailija ja Kyyjärven kunnan entinen sosiaalijohtaja Annikki Kujala täytti 80 vuotta maanantaina 3.9. Syntymäpäivää juhlittiin kotona rauhallisesti, sillä vasta muutama viikko sitten Annikki järjesti suuret sukujuhlat Eräkartanolla. Siellä oli sukua koolla noin 70 henkeä ympäri Suomen.

Annikki syntyi Pyhännällä vuonna 1932 Aino ja Reino Hukkasen perheen kolmanneksi vanhimpana lapsena. Kaikkiaan lapsia syntyi isälle ja äidille kuusi, mutta nuorin lapsista kuoli alle vuoden vanhana.Myöhemmin isä meni uudelleen naimisiin, ja tästä avioliitosta syntyi vielä 6 lasta.

8-vuotiaaksi Annikki sai elää kutakuinkin normaalia sen aikaisen lapsen elämää. Sitten äiti kuoli keuhkotautiin. Sodassa jo polveen haavoittunut isä oli tullut kotiin toipumislomalle, viimeiset parikymmentä kilometriä pyörällä ajaen, niin että terve jalka oli sidottu polkimeen kiinni. Äiti makasi vielä kuolleena saunassa, kun isän piti lähteä uudelleen ilmoittautumaan rintamalle. Muutaman päivän päästä isä pääsi takaisin äidin hautajaisiin. Tuolloin isä järjesti sukulaistytön hoitamaan lapsia. Tuota tyttöä ei kuitenkaan lasten luo koskaan tullut. Sanotaan, että sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta silloin kaipasi. Viisi lasta, joista vanhin oli 12-vuotias ja nuorin neljä, jäivät keskenään asumaan pientä syrjäistä tilaa, jossa oli 4-5 lehmää ja yksi hevonen. Elämä jatkui. Lypsettiin lehmät, hoidettiin hevonen, laitettiin ruokaa, leivottiin, pestiin pyykkiä, siivottiin - tehtiin mitä tarve vaati pienten emäntien voimin. Annikilla oli pidemmät kädet kuin vanhemmalla sisarellaan, siksi Annikin tehtävänä oli mm. ruisleipätaikinan alustaminen. Isä lähetti rakastavia kirjeitä rintamalta lapsilleen ja antoi niissä ohjeita talonpidosta. Vain yksi (- mutta onneksi edes yksi! -) isän lähettämä kirje on säilynyt, sillä kotitalo paloi vuonna 1949.

Isä sai kuitenkin aikanaan palata sodasta kotiin lasten luo. Opettaja vaati, että Annikin täytyi päästä oppikouluun, ja hän pääsi. Keskikouluun koulunkäynti kuitenkin olosuhteiden pakosta loppui, ja Annikki aloitti työelämän 16-vuotiaana Pyhännän kunnantoimiston harjoittelijana. Annikki avioitui nuorena ja 24-vuotiaana hänellä oli jo kolme lasta , kaksi tyttöä ja yksi poika. Annikki toimi joitakin vuosia opettajana, mutta varsinaisen elämänuransa  Annikki on tehnyt sosiaalialalla Pyhäjärvellä, Haapajärvellä ja Perttelissä. Viimeksi ennen eläkkeelle jäämistään Annikki toimi sosiaalijohtajana täällä Kyyjärvellä, jonne muutti vuonna 1987. Täältä Annikilla oli tarkoitus muuttaa Lahteen, kun pääsee eläkkeelle, mutta toisin kävi. Kohtaloksi muodostui Kujalan Lauri, joka lopullisesti sitoi Annikin rakkauden ja avioliiton sitein tänne Kyyjärvelle.

Annikin isä oli köyhä ja vain kaksi viikkoa kiertokoulua käynyt pientilallinen. Hän antoi kuitenkin rikkaan perinnön lapsilleen. Lujan elämänuskon lisaksi lapset perivät isältään kirjoittamisen lahjan ja rakkauden lukemiseen. Monissa tilaisuuksissa olemme saaneet kuulla Annikin kirjoittamia ja lausumia runoja.Hän on julkaisut runokirjan "Miten kaunis maa" ja pakinakirjan "Sitä se on, Sinisilmä". Myös Annikin sisarilla oli kirjoittamisen lahja. Annikki onkin koonnut sisarensa Terttu Pitkäsen kuoleman jälkeen runokirjan tämän kirjoittamista runoista nimeltään "Syksy, jota ei tullut". Toinen sisar, Taimi Kesti, puolestaan on kirjoittanut kirjan sisarusparven lapsuudesta, nimeltään "Muorin muistelmat". jonka Annikki on myös koonnut ja saattanut painokuntoon. Se julkaistiin viime kesänä. Samaan aikaan julkaistiin myös isän kirjoittama ja veljen painattama kirja "Puutteenlaakso", johon on koottu isän kirjoittamia kertomuksia mm. uittotyömailta.

Kirjoittamisen ja lukemisen ohella Annikin rakkaita harrastuksia on ollut käsityöt ja marjastaminen. Annikin ja Laurin kodissa on paljon Annikin tekemiä käsitöitä: kanavatöitä, tyynyjä, merkattuja liinoja... Sairaus on pakottanut luopumaan rakkaista harrastuksista. Käsitöiden tekemisestä on pitänyt luopua, koska oikea käsi toimii huonosti. Se vaikeuttaa myös kirjoittamista, vaikka vasemmalla kädellä vielä jonkin verran voikin tietokoneen näppäimistöä naputella.

Annikin kaikki kolme lasta asuvat Etelä-Suomessa. Lastenlapsia on 7 ja jo yksi lapsenlapsenlapsikin. Vaikka lapset ovat kaukana, on onneksi keksitty puhelin. Ja elämä sujuu mukavasti, kun rinnalla on kätevä ja pätevä Lauri-puoliso. Laurilta hoituvat ulko- ja sisätyöt kätevästi. Kahvinkeitto ja kahvipöydän kattaminen kävivät kädenkäänteessä, eikä pöydästä puuttunut edes lautasliinoja, niikuin miesten pöydästä joskus tuppaa puuttumaan. Mitenkähän kävisi sihteerintyöt, jos Lauri alkaisi kirjoittamaan Annikin sanelusta runoja? Toiveena kun olisi tietysti vielä saada nauttia Annikin kirjoituksista. Runot ja lukeminen ovatkin Annikin ja Laurin yhteinen kiinnostuksenkohde.

Elämän ei ole tarkoituskaan olla helppoa, on joku sanonut. Helppoa ei aina ole ollut, mutta syntymäpäivänsankarin mieli on kiitollinen. Kaikki on mennyt hyvin! Toivotamme Annikille onnea ja Taivaan Isän siunausta jatkoonkin!