Kyyjärven verkkolehti | helmikuu 2013
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Hirvituhojen torjuntaa kotikonstein

Peuralinnan kylässä teimme pienen päätehakkuun vuonna 2005 ja 2006 kesällä uudistimme 1,7 hehtaarin alueen männyntaimilla. Maapohja oli mitä parhain ja taimien juurtuminen onnistui erinomaisesti. Vuoden 2009 keväällä tarkastin kuinka taimet olivat kasvaneet ja lumien sulettua tilanteen kauheus järkytti metsänomistajaa: lähestulkoon kaikki pienet taimet oli latvoista syöty poikki. Asialla tietysti tuttu luupää eli hirvi. Pienet taimet olivat keväthankien sulaessa tulleet näkyviin lumen alta ja alueella talvehtinut vasaporukka oli syönyt latvat.


EläinlääkintähuoltoLähes puolet kestävän metsätalouden rahoitustuesta myönnettiin nuoren metsän hoitoon

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Hirvituhojen torjuntaa kotikonstein

6.2.2013 Juha Tikkanen /JK

Peuralinnan kylässä teimme pienen päätehakkuun vuonna 2005 ja 2006 kesällä uudistimme 1,7 hehtaarin alueen männyntaimilla. Maapohja oli mitä parhain ja taimien juurtuminen onnistui erinomaisesti. Vuoden 2009 keväällä tarkastin kuinka taimet olivat kasvaneet ja lumien sulettua tilanteen kauheus järkytti metsänomistajaa: lähestulkoon kaikki pienet taimet oli latvoista syöty poikki. Asialla tietysti tuttu luupää eli hirvi. Pienet taimet olivat keväthankien sulaessa tulleet näkyviin lumen alta ja alueella talvehtinut vasaporukka oli syönyt latvat.

Asialle piti tehdä jotain. Otin selvää erilaisista torjuntakeinoista ja kemikaaleissa oli juuri tapahtunut muutoksia, osa vanhoista torjuntakemikaaleista oli asetettu käyttökieltoon ja uusia taas vasta testattiin. Joten päätin kokeilla vanhaa temppua eli mitä mieltä hirvet olisivat ihmisen hajusta ruokamaillaan.

Hankin rastasverkkoa, palasaippuaa ja narua näiden solmimiseen. Rastasverkosta saa tehtyä kätevän pussin saippuapalalle ja pussin suu solmitaan narulla kiinni. Narua jätetään sen verran pidemmäksi että siitä voi samalla solmia lenkin. Saippuapalat ripustetaan taimikon reunoille puihin n 1,5 metrin korkeudelle jotta niistä leviäisi tuoksut mahdollisimman laajalle taimikon ylle. Ensimmäisenä vuonna laitoin saippuapaloja tiheään, ehkä n 15-20 metrin välein taimikon ympäri. Tein tämän urakan syksyllä vähän ennen lumen tuloa. Aikaa meni kokonaisuudessaan ehkä puolisen päivää, suurin homma on rastasverkkojen sidonta mutta sen voi hyvin tehdä sisätiloissa lämpimässä.

Tuloksia seurattiin seuraavana keväänä jännityksellä. Olivatko hirvet kiertäneet taimikon vai ruokailleet tuttuun tapaan? Kävin pariin kertaan alueen läpi keväällä vielä kun oli lunta ja lumien lähdön jälkeen. Molemmilla kerroilla alueen läpi oli selkeästi tuoreita jälkiä mutta yhtään latvusta ei oltu syöty. Siis saippuatemppu toimi hienosti. Seuraavana syksynä tein saman torjunnan myös toiselle, vanhemmalle taimikkoalueelle ja harvensin saippuapalojen väliä, nyt väli oli n 30-40 metriä.

Taas seurasin keväällä merkkejä hirvien kulkureiteistä ja syönneistä. Hirvien jälkiä oli alueiden läpi mutta makuuksia ei ollut eikä myöskään syönnöksiä tai latvojen katkomisia joita emä tekee jotta vasat ylettyisivät vähän pidemmissä taimikoissa syömään pehmeitä latvoja.

Nyt olemme tehneet joka syksy saippuatalkoot eli 100-200 palaa saippua ja rastasverkkoa on kääritty pusseiksi ja levitetty taimikoiden reunapuihin harvakseltaan. Tuon määrän avulla kattaa jo 10-20 hehtaarin taimikot ja aikaa menee 1-2 työpäivää. Myös kuusentaimien kanssa olen kokeillut samaa kauriiden kanssa mutta kauriskanta vaihtelee niin paljon etten osaa sanoa onko siitä ollut samanlaista hyötyä kuin hirvien kanssa. Osa paloista on säilynyt toista vuotta puissa joten lisäsaippuat ovat tihentäneet torjunnan kattavuutta.

Suosittelen kaikille taimikoiden omistajille saippuamenetelmää hirvituhojen torjuntaan. Kustannukset ovat edulliset ja työ on nopeaa. Ja Tikkasten saippuateatterissa pätee periaate: halvinta ja haisevinta.