6.7. Eino Leinon päivä - Runon ja suven päivä

"Mä lykkään purteni laineillen ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien tuon pienen poukaman pohjaan."

Eino Leinon päivää alettiin viettää v. 1992, päivä valittiin Leinon syntymäpäiväksi 6.7. Haluttiinko mahdollisesti lieventää henkilöpalvontaa, kun siihen liitettiin lisämääreinä runo ja suvi. Ja mikäpä tosiaan voisi parempi yhdistelmä olla!

Leino eli hyvin boheemia elämää, hänen viinan käyttöään ja naisjuttujaan paheksuttiin. Hän saattoi aamutuimaan tulla laitakaupungilta kotiinpäin lumiauran päällä istuen. Vaimot tulivat ja menivät, mutta rakkaussuhde kirjailija L. Onervan kanssa kesti.

Olkoon Leinon elämä ollut millaista tahansa, niin runot ovat pääasiassa hyvin tunnelmallisia.

              MINUST' OLI KUIN OLISI SOUDETTU

Minust' oli kuin olisi soudettu me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt'ympäri tanhusi terhenet yön, utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui - ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle, se kukasta kukkahan kiipi -
me seisoimme vuorella käsikkäin ja katsoimme, kuinka se hiipi.

Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö! Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein yhä unten aaltoja sousi.

Eino Leino