Marjaretki

Koska aikaisemmin kesällä kommentoimme ja vedimme johtopäätöksiä kesän marjasadosta niin jatketaan vielä hiukan.

 Lähdimme marjareissulle  illan suussa. Matka suuntautui siniselle tielle. Tiesimme ennestään sieltä löytyvän hakkuuaukeita joissa on vadalmakasvustoa. 

Vaan kuinka sitten kävikään. Maisemat eivät olleetkaan tuttuja, taimikot olivat kasvaneet ja vallanneet takaisin kasvutilan hakkuuaukeilla. Aloimme laskeskella aikaa edellisestä vierailustamme. No sitä oli kulunut noin 10-vuotta.

Käänsimme lakinlipan vinoon, kieli keskelle suuta ja autoon lisää vauhtia. Päätimme suunnata uusille vattumaille. Eikä aikaakaan kun olimme niin kaukana ja hukassa ettei millään väliä. (Tämä on taktiikkaa eihän sitä voi paljastaa omia marjamaita.) 

Kaikesta huolimatta tulimme sattumalta paikkaan jossa ei ollut vielä käynyt poimijoita. Joten auto parkkiin ja poimimaan satoa sankoon.

Siinä puolen tunnin poiminnan jälkeen, tuli kutsumaton vieras meitä polulla vastaan. Nimittäin kyykäärme. Säikähdykseltä selvittyämme tuli ensimmäisenä mieleen että missä on meidän kyypakkaus. No kotonahan se on silloin jos sitä tarvitaan. Onneksi ei tarvittu. Se oli kyllä tipalla, sillä kyy lähti aivan 6-vuotiaan poikamme edestä.

Astiat täyttyivät yllättävänkin nopeasti ja ei muuta kun kotia kohti. Iltakahvin kera oli tietenkin vadelmakakkua.     

Sen voimme vadelmien osalta ainakin sanoa, että sato on runsas lähivuosiin verrattuna. Myös puolukkasadosta on tulossa runsas.