Kasvi- vai eläinkuntaa?

Sienet sopivat mm. piirakoihin, pitsoihin, keittoihin, pataruokiin ja salaatteihin. Kuvan suppilo- ja keltavahverot poimittu Saunakylältä.

Sienikausi on parhaimmillaan. Valitettavasti pakkasyöt purevat hallamailla rouskut ym. sienet piloille.

Sienestäjien kannattaakin kipaista ennen yöpakkasia luontoon ja tutkailla mitä metsäpolkujen ja peltojen reunoilta löytyykään. Hyvällä tuurilla kohdalle voi osua oikea sienikeidas.

Hyvä ohje on, ettei nappaa koriinsa sientä, jos ei tiedä onko se syötävä vai ei. Joskus olen kuullut puhuttavan, että vain tuntemiaan sieniä saa poimia. Eräs sienestäjä vitsaili, että hän tuntee vain kärpässienet. Tunteminen ei siis auta. Pitää myös tietää onko sieni ruoaksi kelpaava, ja mitä toimenpiteitä ruoaksi valmistaminen vaatii. Myrkkysienillä on kohtalokkaat vaikutukset ihmisen kehoon.

Keltavahverot eli kanttarellit kasvavat monenmoisissa metsissä, lehdoista karuihin kangasjäkälikköihin. Nimensä mukaisesti sieni on keltainen ja nauttii aurinkoisista kasvupaikoista. Keltavahvero on erittäin haluttu ruokasieni.

Suppilovahvero on ruskea ja suppilomainen, jalka keltainen, pitkä ja ontto. Se kasvaa sammaleisissa havumetsissä ryppäinä. Värinsä ja pienen kokonsa vuoksi sientä on melko vaikea havaita maastossa.  Maittavia suppilovahveroita löytyy vielä myöhään syksyllä.

Suppilovahveron voi laittaa ruoaksi kuten keltavahverokin pelkästään paistettuina. Suoraan metsästä paistinpannuun ja kypsennetään omassa nesteessään. Maustaa voi sipulilla, pippurilla ja suolalla, rasvaa käytetään omantunnon mukaan. Kerma tosin kruunaa sieniruoat.

Vahverot ovat helppoja sieniä käyttää, koska niitä ei tarvitse ryöpätä. Ryöppäys tarkoittaa muutaman minuutin keittämistä ja keitinvesi kaadetaan pois.

Sieniä voi säilöä talvenvaralle mm. kuivaamalla, suolaamalla, umpioimalla tai pakastamalla.

Kyllä kannattaa tänäkin syksynä poiketa sieniretkelle!