Nuorisotalolla soi

Pasuunat päästelivät pihalle säveliä ja sanoja nuorisotalolla 20.11. Ihan kivasti joukkoa oli taas kerääntynyt. Vakavienkin ajatusten keskellä kukki myös huumori.

Sunnuntai-iltana 20.11. Pasuunat  täyttivät nuorisotalon sävelillä ja sanoilla. Paikalle oli saapunut ihan kiva joukko kuulijoita. Ryhmän ollessa paikkakuntalaisille jo entuudestaan tuttu oli jokaisella paikalle tulleella varmasti myös odotuksia, joita tällä kertaa hieman normaalista poikkeava kokoonpano sitten parhaansa mukaan täytti.

Illan yleisvire oli varmasti Jumalan armossa eli Jumalan ansiottomassa rakkaudessa meidän ihmisten osaksi. Lähtölaukauksen tuolle teemalle oletettavasti antoivat Mirjam Huotarin aloitussanat Raamatusta Psalmista 103, joka puhuu nimenomaan Jumalan armon suuruudesta. Pasuunoiden laulut ja todistukset sitten jatkoivat tuota ajatusta eteenpäin Jumalan huolenpidolla ja lahjaksi saadulla elämällä, myös iankaikkisella sellaisella. Lappalaisen Matti puolestaan pysäytteli koolla olleita ajatuksillaan Nehemian kirjan pohjalta.

Nauru hersyi useampaan otteeseen siitäkin huolimatta, että laulujen sanat yhtälailla kuin todistukset olivat toisaalta syviä ja vakaviakin ajatuksia herätteleviä. Muutamia kukkasia heittääkseni: "Ennen omaa uskoontuloani ajatukseni oli, että joku kammari on pääkopassa tyhjänä, jos nuori ihminen on uskossa", ja toisen ihmisen lausumana: "Ihminen ei voi olla lievästi uskossa. Sitä joko on tai sitten ei ole. Ihan niin kuin nainen ei voi olla lievästi raskaana. Hän joko on tai sitten ei ole." Huumorin varjolla tuli näin kuitenkin vakavaakin ajateltavaa. Saakoon huumori oman sijansa nyt jo vihdoin valkenevankin maiseman keskellä jatkossakin.