Mustan riihen puinti

Sulo Tamminen on tallentanut arvokasta tietoa entisajan riihessäpuinnista. Jotkut termit ja nimikkeet saattavat olla nuoremmalle väelle vieraita.

Kun Paavo Pölkki perusti uutistalonsa Kyyjärven Pölkkiin v.1559 tuli toinen talo Matti Noposelle v. 1571.

Pölkin talolla oli halmeita Saunakylän, Ohramäen ja Kumpulan rinteillä.
Saunamäen talo oli Pölkkisten uutisilla ja Ojala perustettiin vuonna 1571.

Vähitellen halmeista tuli peltoja ja rukiin, ohran ja kauran viljely lisääntyi. Aina 30-luvun alulle asti viljat puitiin riihessä (mustalla riihellä) = ruisriihi. Täällä Kyyjärvellä ruiskuhilaassa oli 12 lyhdettä.

Kesän jäljeltä riihi oli ripsuttu, puhdistettu, ennenkuin viljat ajettiin riiheen. Riihen ahtaminen alettiin perältä. Lyhteet oli vedetty perään lattialle, josta ahtaja ahtoi neljälle parrelle "pystylle".

Ahtajalle lyhteet antoi antelija maasta. Kun ensimmäinen pysty tuli täyteen, alettiin toinen neljän parren pysty.

Meidän kotona Pohjosahon riiheen mahtui 4 pystyä ja rikkoparret, yhteensä noin 50 kuhilasta - lyhteen koosta "käsialasta" riippuen.

Kun riihi oli ahdettu, lakaistiin riihen uunin ympäristö puhtaaksi pahnoista. Riihen uuni, kiuas ja ympäristö koeteltiin rautakangella, että ovatko rotat ja myyrät tehneet reikiä kiukaaseen. Riihen kiuas oli tehty reilut puoli metriä seinästä erilleen.

Kun riihi oli ahdettu, pantiin riihen kiukaaseen valkea kuivista puista. Seurata piti, ettei kiuas säkenöi päältä eikä suusta lieskaa.
On leikillä sanottu, että hyvä riihen lämmittäjä on kierosilmäinen - katsoo toisella uuniin ja toisella silmällä katsoo, ettei ahos syty tuleen.

Lämmityksen alkuvaiheessa pannaan lakeisluukku isolleen, räppänä auki ja kaksoisovien väliin puu, jotta ovet ovat raollaan. Heti alussa annetaan kova lämmin. Ovesta päästetään riihen lämmitessä "hupsakkata" pois.

Tuleentunut, kuivana tuotu vilja kuivuu puintikuntoon 3-4 päivässä. Puintia edeltäneenä iltana pantiin riihen reiät, lakeinen, räppänä ja ovet kiinni, jotta riihi pysyy lämpimänä.

Ensimmäiselle ruisriihelle päästiin enimmäkseen elo-syyskuun vaiheessa. Silloin päivä oli vielä niin pitkä, että päästiin aamulla 4-5 aikaan riihelle.

Ennen "rappaamista" seinään lyöntiä pantiin riihen kaksoisovet kiukaan päälle, jottei jyviä ja pahnoja joutuisi kiukaaseen.
Paras riihenpuintiporukka on 4 henkeä. Niin alkoi rappaaminen, seinään lyönti. Ensin lyötiin hiljaa, jotta ei tähkät katkeaisi. Rapatessa irtoaa päävilja, parhaat jyvät.

Tavallisesti meitä oli kolme rappaamassa. Sitten sitomamies tyveisten puinnin aikaan neljäntenä. Rappauslyhteet - rappauksen jälkeen pantiin peräseinän ja kiukaan välille riittaan.

Ensin rapattiin rikkoparsilta lyhteet ja sitten pysty 4 partta kerrallaan pudotettiin alas rapattavaksi.
Riihen kiukaan eteen kannettiin kivi luukuksi, iso laattakivi, jotta jyvät ja pahnat eivät menneet uuniin.

Rapatessa oli sellaista vanhaa taikaa, että pidettiin suuta raollaan, jotta jos jyvä lentää suuhun, niin saa ensi vuonnakin olla riihellä.

Edellisenä iltana oli rapattu lyhteitä kuhilaan verran. Ne oli levitetty ruohikkoon, jotta ne aamulla olis oljiksi kastuneita, sitkeitä kupojen siteiksi.

Niin lyhteet tuli rapattua peräseinäpystyä myöten. Lattialle tippuneita tähkiä ja pahnoja puitiin. Pahnat haravalla puistettiin ja pantiin rappauslyhde riittaan. Haravalla ja luudalla puhdistettiin. Sitten rappaus rusa kasalle nurkkaan.

Pääelo rusan ympärille pantiin 2-3 lyhdettä suojaksi. Kun nyt rappausjyvien rusa tuli kasalle, lähdettiin tupaan aamiaiselle. Riihiaamuun kuului naurisperut (ovat kuin maitoperuja, mutta nauriin lohkoja joukossa). Kun oli syöty, niin lähdettiin rappuulyhteitten puintiin.

Riihen parret oli rappuuaikana tuotu ovensuuseinälle, jotta tuli puinnille tilaa. Rikkoparret oli viety ulos. Sitomamies oli jo ennen aamiaista käynyt tekemässä siteitä.

Puintia varten oli lattiallepanija levitellyt lyhteitä. Meillä oli tapana panna lyhteet kiekkoon, latvat kiekon sisälle päin, lyhteet hajotettuina.
Puimamies varstalla pui tiuhaan tahtiin. Puimamiehen jälessä puistelija puisteli syliinsä sylleiksiä ja vei kynnyksen luokse siteen päälle.
Parista kolmesta syleiksestä tuli olkikupoannos, jonka sitomamies sitoi. Sai siinä monta kiekkoa kiertää ja pölyäkin oli ilmassa, vallankin jos oljissa oli horsma.

Kun viimeiset rappuulyhteet oli puitu kerättiin seinän viereltä pahnat. Tyveisrusa keskemmälle irti seinästä ja oli tämän tyveisrusan puinti. Siinä vaiheessa oli pölyä runsaasti. Oli sopiva aika tahtoa ensikertalaista riihimiestä, poikasta tai tyttöstä naapurista rusa-auraa hakemaan.

Kerrankin sanoin eräälle nuorelle miehenalulle, jotta haeppa naapurista rusa-aura. Naapurin emäntä oli ajan tasalla ja antoi kangaspuun polkimet. Meitä toisia nauratti, kun toi ne riiheen, mutta sain monta kipeää potkua.

Ne jyvät, jotka varstapuinnilla irroitettiin, ovat nimeltään tyveisrukiita. Tämä rusa kerättiinkin erilleen. Kun tyveisrusa tuli kasaan, lähdettiin päiväkahville.

Sen jälkeen oli viskuripuohimyllytys. Puohimyllyn peräpää oli väliluukusta ruumennukseen, jonne puohimyllyn puhti heitti. Puohimyllyn etupää oli jyvälaatikossa. Pääelot pyöritettiin puohimyllyllä ensin.

Jos rukiita hyvin karttui, voi viidestä kuhilaasta tulla jyviä yksi hehtolitra. Oli jo huonoa karttumista, jos 10 kuhilasta meni hehtoon.
Tyveisiä tuli noin hehtolitran verran. Jos ruis oli lakoista, niin tyveisiä tuli runsaammin.

Kun jyvät oli säkissä, niin ripsuttiin riihi ja sitten taas eloja hakemaan ja riihi ahdettiin täyteen.

Näin oli riihimiesten ja naisten riihenpuinti urakka täytetty. Sen jälkeen syönti ja saunassa nokinaamain pesu.

Sitten 30-luvun loppupuolella, kun kauraa, ohraa ja vehnää oli kylvössä, tuli puimakone meille puintivuoroon.
Sota-aikaan kun petroolin saanti oli säännösteltyä eikä aina mustasta pörssistäkään saanut, puitiin paljon mustalla riihellä.

Kaura- ja ohrakuhilaat oli kymmenlyhteisiä, niitä voi meidän riiheen ahtaa 80-100 kuhilasta. Kauraa ja ohraa ei rapattu, vaan pantiin "juoneen" tyvet ulos ja latvat vastakkain.

Kun oli puitu niin pitkälle, että viimeinen pysty oli lattiassa, niin sanottiin, että nyt laiskan taivas näkyy.

Oljet pyöritettiin silppumyllyllä silpuiksi. Myllyn kaha oli väliluukun reiän vieressä. Vehnä ei riihessä puimalla irronnut.

Kun oljet oli silputtu, jäljelle jääneitä pahnanrippeitä ja tähkiä kovasti puitiin ennenkuin rusa oli kasassa. Kauran ja ohranpahnoja puisteltiin riihiharavalla.

Tällaista oli riihenpuinti saunakyläläisittäin. Kuljin naapureissakin riihellä ja kun yksi talviriihen puinti otetaan lukuun, ehdin yhtenä syksynä olla 14 riihellä.

PS. Jos ohranjyvä oli puidessa lentänyt silmään, niin jermu riihimies otti sen vasta laihosta nykäisten pois.

Sulo Tamminen, Saunakylä