Perillä ollaan, mutta missä matkalaukut?

Siellä on aamupäivä jo pitkällä, mutta täällä on melkein vielä puoliyö, hiukan vaille kaksi kesellä yötä. Pakko oli kuitenkin saada yhteys toiseen kotimaahan ja ennen kaikkea Nopolaan. Samalla päätin myös kirjoitella ensimmäiset tekstini.

Eilen aamupäivästä lento Miamista saapui Santa Cruziin, toinen Bolivian kansainvälisen lentokentän omaavista kaupungeista. Molemmat tytöt, minä ja serkkuni, selvisivät hienosti maahan sisään, mutta matkalaukkuja odotellessa ilmaantui suuri mutka. Laukkuja ei enää ollutkaan olemassa tai kukaan ei tiedä, missä ne tällä hetkellä menevät. Neljä matkalaukullista teillä tietämättömillä.

Pienten etsintöjen jälkeen löysimme toisemme vastaan tulleen ystävän kanssa. Aero Surilta jatkolentoa Sucreen kyseltäessä selvisi, että kelin takia Sucren lennon lähteminen oli vielä aamupäivästä epävarmaa. Kellon lähestyessä kolmea lennon lähtö kuitenkin varmistui ja me tytöt kiirehdimme kentälle.

Yksi hyvä puoli matkalaukkujen hetkellisessä (kuinka hetkellinen, sitä ei kukaan vielä tiedä) puuttumisessa oli: ei tarvinnut maksella ylikilomaksuja Sucreen. Toivottavasti laukut kuitenkin löytyvät, ja ne löytävät vielä omistajansakin. Minä palailen tästä sänkyyn, kun Nopolan kuulumisetkin on kuultu ja ennen kaikkea joidenkin ystävien ääni siellä.

Itse en vielä ehtinyt kuvia napsimaan, saati sitten koneelle siirtelemään, joten ryöväsin isän kuvavarastoista yhden joen ylittämisen Benin viidakkoalueella. Itse olemme tällä hetkellä Sucressa, mutta kuvaa Sucresta saatte sitten myöhemmin. Nauttikaahan päivästänne ja viestitelkää taivaan Isälle, että pari tyttöä eteläisellä pallonpuoliskolla kaipailisi matkalaukkujaan sisältöineen! Iloista toukokuista päivää talveen päin kääntyvästä ja siten jo hieman vilpoisesta Boliviasta!