Lakkoilua ja lähetystyötä

Matkalaukuista kuului tänään. Löytyivät ilmeisesti Miamin kentältä. Niinpä niin, joskus pitäisi asia varmistaa vielä viidennen kerran, kun neljä kertaa ei riitä. Nyt matkalaukut siis ovat olemassa, mutta toistaiseksi se on vain uskon asia.

Nimittäin siitä huolimatta, että olemme, serkkutyttöni (Anna Haavisto) ja minä (Mirjam Huotari), matkalaukkujemme kanssa samassa maassa emme pääse niitä näkemään ennen ensi perjantaita. Santa Cruz päätti ryhtyä yleislakkoon, mikä tarkoittaa, että kansallinen liikenne ei pääse kaupunkiin eikä kaupungista pois. Me emme siis pääse hakemaan laukkuja, eikä niitä saa lähetettyä tänne (Sucreen). No, se on sitä maan arkea.

Sucre on Bolivian virallinen pääkaupunki, vaikka La Paz onkin maan hallinnollinen keskus. Sucre on myös entinen kotikaupunkini, vaikka kaupunki onkin niistä vuosista kasvanut todella huomattavasti. Sucre sijaitsee Andien vuoristossa, ja viime yö ilmoitti, että elimistöni ei pitkiin aikoihin ole viettänyt kunnolla aikaa näissä korkeuksissa (noin 2700 - 2800m).

Illalla kävimme ihmettelemässä sitä, kuinka lähetystyön kohde meinaa itse muuttua lähetystyöntekijöitä lähettäväksi maaksi. Boliviahan on keskellä Etelä-Amerikkaa eli maanosaa, jossa seurakuntien kasvu on yksi maailman suurimmista, kun katsellaan koko maanosaa kokonaisuutena. Siitä huolimatta, että valtio on Etelä-Amerikan köyhin, on paikallisilla ihmisillä halua kertoa Jumalan rakkaudesta myös maan rajojen ulkopuolella. Siinäpä miettimistä... Koskakohan Suomen kaduilla vastaan kävelee bolivialainen lähetyssaarnaaja?

Tämänkertainen kuva on Sucren kaupungista. Tervetuloa tutustumaan. Sucre ei ole suomalaisille turisteille vielä kovin tuttu kaupunki, mutta Etelä-Amerikan historiaa ajatellen kaupunki on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kaikkea ei kuitenkaan parane paljastaa näin kirjoittelemalla, jottei mielenkiinto ja uteliasuus tyydyty käymättäkin ;-)