Lakkoilua ja lähetystyötä
Mirjam HuotariMatkalaukuista kuului tänään. Löytyivät ilmeisesti Miamin kentältä. Niinpä niin, joskus pitäisi asia varmistaa vielä viidennen kerran, kun neljä kertaa ei riitä. Nyt matkalaukut siis ovat olemassa, mutta toistaiseksi se on vain uskon asia.
Nimittäin siitä huolimatta, että olemme, serkkutyttöni (Anna Haavisto)
ja minä (Mirjam Huotari), matkalaukkujemme kanssa samassa maassa emme
pääse niitä näkemään ennen ensi perjantaita. Santa Cruz päätti ryhtyä
yleislakkoon, mikä tarkoittaa, että kansallinen liikenne ei pääse
kaupunkiin eikä kaupungista pois. Me emme siis pääse hakemaan laukkuja,
eikä niitä saa lähetettyä tänne (Sucreen). No, se on sitä maan arkea.
Sucre on Bolivian virallinen pääkaupunki, vaikka La Paz onkin maan
hallinnollinen keskus. Sucre on myös entinen kotikaupunkini, vaikka
kaupunki onkin niistä vuosista kasvanut todella huomattavasti. Sucre
sijaitsee Andien vuoristossa, ja viime yö ilmoitti, että elimistöni ei
pitkiin aikoihin ole viettänyt kunnolla aikaa näissä korkeuksissa
(noin 2700 - 2800m).
Illalla kävimme ihmettelemässä sitä, kuinka lähetystyön kohde meinaa
itse muuttua lähetystyöntekijöitä lähettäväksi maaksi. Boliviahan on
keskellä Etelä-Amerikkaa eli maanosaa, jossa seurakuntien kasvu on yksi
maailman suurimmista, kun katsellaan koko maanosaa kokonaisuutena.
Siitä huolimatta, että valtio on Etelä-Amerikan köyhin, on
paikallisilla ihmisillä halua kertoa Jumalan rakkaudesta myös maan
rajojen ulkopuolella. Siinäpä miettimistä... Koskakohan Suomen kaduilla
vastaan kävelee bolivialainen lähetyssaarnaaja?
Tämänkertainen kuva on Sucren kaupungista. Tervetuloa tutustumaan.
Sucre ei ole suomalaisille turisteille vielä kovin tuttu kaupunki,
mutta Etelä-Amerikan historiaa ajatellen kaupunki on ehdottomasti
tutustumisen arvoinen. Kaikkea ei kuitenkaan parane paljastaa näin
kirjoittelemalla, jottei mielenkiinto ja uteliasuus tyydyty käymättäkin
;-)