Ukonilma vuoristossa

Eilen illalla ukonilma yllätti ja kirjoittaminen jäi. Tähän vuodenaikaan ei täällä pitäisi pahemmin sadella, eikä sen kummemmin kyllä ukostaakaan.

Vieläkin aikaerosta hieman sekaisin asettauduin illan suussa pitkäkseen ja otin nokoset. Heräillessäni ihmettelin ulkona välähtävää valoa. Lähes samantien jyrähti. Silloin selvisi, mistä on kyse.

Ukonilma vuoristossa on komea näky ja jyhkeää kuultavaa. Sucre on vuorten huippujen ympäröimä ja muodostaa näin jyrähtelyille hienon kaikupohjan, jossa mekin näin ollen kuuntelimme jyrinää. Märät vuorenrinteet puolestaan heijastavat hienosti pintaan osuvat salamat, ja koko rinne loistaa. Nyt hienoinen kuivuus kuitenkin hieman vaimensi tätä näkymää, mutta pientä tuntumaa asiaan kuitenkin sai. Tervetuloa kokeilemaan, mutta halutessaan nähdä tuon ilmiön kannattaa valita Suomessa talviaika, jolloin täällä on kesä. Joulun tienoo on parasta aikaa.

Eilen kävimme tutustumassa Vapauden taloon, joka kertoo Bolivian ja koko Etelä-Amerikan itsenäisyystaisteluista. Varsin mielenkiintoista kuultavaa paikallisesta näkökulmasta. Serkkutyttöni kanssa naureskelimme, kun valtioiden ensimmäiset presidentit eivät oikein missään edustaneet varsinaista maan kansallisuutta. Aika veristä kuultavaa. Ei sillä, että utelias ihminen voi havaita Bolivian vieläkin johtavan vallankumoustilastoja.

Eilen saimme myös kaivatut matkalaukut. Ihme kyllä Santa Cruzin lakkoilu hieman vuoti, mikä oli meidän pelastuksemme. Kaikki oli tallella ja vielä kunnossakin. Huh, helpotusta... Kyllä oma tuttu varustus on oma tuttu varustus.

Tänään kävimme tutustumassa syrjäkylillä toimivaan terveysprojektiin. Varsinaista toimintaa emme päässeet näkemään, mutta hiukan projektin kotioloja, joista sitten lähdetään liikkeelle ja edetään tarpeen tullen aina hevosilla asti, jos autolla ei perille pääse.