Kyyjärven verkkolehti | kesäkuu 2006
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Piiiiiiiitttkästä aikaa

Mirjam Huotari 27.5.2006 klo 8:33

Pitkästä aikaa istun koneen ääressä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet yhtä matalaentoa, eikä ole ehtinyt istumaan koneen ääreen. Toinen vaihtoehto on ollut se, että muut ovat varanneet koneen. Pakko oli kuitenkin vielä kerran istahtaa koneen ääreen ennen kuin kotimatka alkaa.

Kaiken kaikkiaan reissuun on mahtunut kommelluksia, hupia ja vakavuutta. Cochabambasta Sucreen ei meinattu päästä ollenkaan. Istuimme jo lennolla, mutta koneesta oli purkauduttava teknisen vian vuoksi pois, eikä konetta saatu ajoissa kuntoon, joten lento peruttiin. Seuraavana aamuna sitten yritettiin paremmalla onnella, mutta niin hullua se vain on, että yöpaikkaa ei lentoyhtiö meinannut tarjota, kun lennettiin pisteillä, eikä lipuista oltu maksettu, kun kerran oli satuttu jo siihen mennessä lentämään sen verran paljon.

Sucressa sitten odotteli useampi tilaisuus. Osa toteutui suunnitellusti. Osa ylittyi ja osa jostain kumman selittämättömästä syystä jäi kokonaan pitämättä. Joka tapauksessa tuntui hauskalta istua seurakunnassa ja laulaa Suomessakin tuttua laulua: "Tahdon rakastaa ristiä vain ja sen voimasta voittaa mä saan. Tahdon rakastaa ristiä vain, kunnes kruunuun sen vaihtaa mä saan." Kieli vain oli toinen. Itse piti sitten seurakunnasta ja tilaisuudesta riippuen koettaa sovittaa sanansa kokonaisuuteen sopiviksi. Vaikka tavat olivat hyvin poikkeavia, oli silti ihana tietää, että olemme saman Isän lapsia.

Vanhoja tuttuja on jonkin verran tullut tavattua. Jokunen yllätyskin on mahtunut joukkoon. Suurin ihme itselle lienee se, että ustedeskin on vosotrosin sijaan löytynyt. Paljon on vuosien mittaan muuttunut, mutta mañana ei muutu miksikään. Siispä koskaan et voi olla varma, siirtyykö kaikki vain aina seuraavaan huomiseen eli mañanaan, mutta selvitty on, eikä varmaan mitään ihan ehdotonta ole jäänyt tekemättä.

Nyt ei sitten tiedä, pitäisikö olla onnellinen vai surullinen. Oma koti odottaa, mutta perhe jää taas pitkäksi aikaa kauas maailman ääriin. Ihan varmasti tulee ikävä. Sitä paitsi en tiedä, koska pääsen, jos pääsen, seuraavan kerran kurkistelemaan, miten tämä toinen kotimaa jakselee. Joka tapauksessa pian nähdään Kyyjärven ympyröissä ja mutkissa!