Kyyjärven verkkolehti | joulukuu 2006
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Terveisiä Aurinkorannikolta

Kirsti ja Juhani Järvelä asuvat talvet Espanjan Aurinkorannalla. Kesällä huvilalla Kyyjärven Pölkissä.


Terveiset Italiasta

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Tsekin kautta kotiin

14.12.2006 - Carita Lillvis

Tällä hetkellä olemme Frankfurtissa (14.12.) huomista päivää odottamassa. Eli huomenna tullaankin takaisin sinne kotikonnuille joululomaa viettämään.

Suurin osa koulusta on siis takanapäin tältä lukukaudelta. Ensi vuoden puolella on jäljellä muutama viikko koulua ja sitten tentit. Mahtavaa on ollut saada olla täällä Saksassa ja suosittelen vaihtovuotta kaikille, joille se vaan on mahdollista. Uusia kokemuksia tulee ja kavereita saa lisää!

Viime viikonloppun (8.-10.12.) vietimme Prahassa, Tsekissä. Matkaan lähdettiin perjantaina kahden aikaan iltapäivällä. Junamatka oli tuskallisen pitkä ja puuduttava. Eivätkä ne itse junatkaan niitä moderneimpia olleet. Perille päästiin illalla seitsemän maissa. Majoituimme Prahan keskustassa sijaitsevaan hostelliin. Huoneissa oli keskimäärin 6 henkilöä.

Kaupunki oli upea ja nähtävyyksiä paljon. Vaikka Tsekki onkin aivan Saksan naapurimaa, on se aivan erilainen. Niiden kolmen päivän aikana jotka siellä vietimme, ehdimme näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Söimme perinteistä tsekkiläistä ruokaa ja sen kera tietenkin olutta. Itse en oluesta erityisemmin pidä, joten ei senkään maan kyseinen juoma makuhermoja hivellyt.

Lauantaina kävimme syömässä perinteistä ruokaa viihyisänoloisessa ravintolassa. Kommelluksiltahan ei vältytty. Olimme jo aiemmin tilanneet ruoat ja kun pääsimme meille varattuihin pöytiin olikin ruokavalikoima aivan eri kuin alunperin. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita sen, että minä olin tilannut menun numero 2 ja ystäväni Heli menun numero 5. Molempien piti saada kanaa, tosin erilaisina annoksina. Alkuruokana molempien piti saada kanakeittoa, mutta meille ilmoitettiinkin etteivät he olleet valmistaneet sitä vaan vaihtoehtoina olikin gulassia tai perunakeittoa. Heli tilasi kahteen eri kertaan perunavaihtoehdon ja molemmilla kerroilla nenän eteen kannettiin gulassia. Minä taas sain perunakeittoa vaikken sitä pyytänytkään. Meiltä kummaltakin jäi tämä alkuruoka syömättä.

Pääruokana meidän molempien piti tosiaan saada kanaa. Mitään kyselemättä tarjoilijat kantoivat pöytään aika epäilyttävän näköisen annoksen jotain. Hurjan rohkeana sitä sitten maistelemaan. Siinä maistellessa sitten selvisi, että eihän se kanaa ollutkaan vaan jotain lihaa joka maistui samalle kuin meillä Suomessa jouluna kinkku! Nimesimme annoksen jauhopalloiksi ja lihankaltaiseksi massaksi. En suosittelisi kokeilemaan. Tietenkin joku saattaa siitä pitää, mutta itse en lähtisi toista kertaa sitä tilamaan.

Aiemmin lauantaina päivällä olimme opastetulla kiertokävelyllä. Kiertelimme Prahan kuuluisimmat nähtävyydet. Siinä menikin sitten koko lauantaipäivä. Harmillista oli se, että jouduimme jättämään kierroksen kesken, koska vettä rupesi tulemaan taivaan täydeltä. Suosittelen kaikille, jos joskus Prahaan matkustatte kiertelemään kirkkoja ja linnoituksia.

Illalla lähdimme koko poppoo juhlimaan Helin syntymäpäivää yhteen Euroopan suurimmista baareista. Hieno paikkahan se oli, mutta aiempi usean tunnin kävely verotti voimia ja osa meistä lähtikin suhteellisen aikaisin takasin hostellille.

Sunnuntaina luovutimme huoneet jo yhdeltätoista aamulla ja juna kohti tuttua ja turvallista Saksaa lähtikin jo yhden aikaan. Noin seitsemän aikaan illalla olimme takaisin Deggendorfissa. Mutta eipä säästytty tulomatkallakaan kommelluksilta. Olimme vielä Tsekin puolella jatkamassa matkaa erään pysähdyksen jälkeen, kun joku vilkaisi ikkunasta ulos ja näki yhden meidän ryhmäläisistä juoksevan junan perässä. Kauhulla siinä sitten katseltiin, kun juna kiihdytti vauhtiaan, joka ei muuten ollut mikään päätähuimaava, ja ystävämme jäi seisomaan avuttomana ilman mitään tavaroita ihan outoon paikkaan. Onneksi mukanamme oli myös eräs tsekkiläinen poika, jonka ystävä oli juuri tulossa autollaan kohti Saksaa. Tämä erittäin mukava henkilö haki siis ystävämme tuolta kyseiseltä asemalta ja kuljetti turvallisesti takaisin kotiin.

Eihän sattumukset vielä tähän päättyneet. Kun saavuimme Deggendorfin juna-asemalle, kaikki tietenkin pyrkivät mahdollisimman äkkiä ulos junasta. Siinä temmellyksessä eräs poika epähuomiossaan tavaroita kootessaan ei ehtinytkään ulos junasta vaan jäi sinne. Juna jatkoi matkaansa seuraavalle asemalle kyseinen poika kyydissä. Me muut tietenkin hieman huvittuneina naureskelimme, että ei kellekään voi tapahtua noin. Onneksi seuraava asema ei ollut kaukana joten hän kyllä pääsi hetken kuluttua toisella junalla takaisin.

Että tällainen viikonloppu tällä kertaa. Nyt kello onkin jo aika paljon ja aamulla on aikainen herätys, jotta ehdimme lentokentälle ajoissa. Huomenna siis nähdään!