Katso lisäkuvat

Ester Noponen

Itsenäisyyspäiväjuhlassa Ester Noponen nimettiin vuoden 2006 kulttuurihenkilöksi.

Ester Siviä Noponen (o.s. Liski) syntyi 30.5.1920 Valkjärvellä. Hän oli 9 sisaruksen parvessa toiseksi nuorin, ja on nyt ainoana elossa. Nuorimman sisaren kanssa he olivat hyvin läheisiä lapsesta saakka ja mm. esittivät toisilleen runoja. Perhe joutui evakkoon Ypäjälle, mihin nuorin sisko jäikin pysyvästi. Ester oli mukana sodassa muonituslottana ja varustamiskomennuksella, mutta hänet kotiutettiin sittemmin, koska kotona tarvittiin apua. Vanhemmat olivat muuttaneet takaisin Karjalaan, ja veljet olivat rintamalla.

Eri vaiheiden jälkeen Ester tuli v. 1944 Kyyjärvelle, mihin hän pian ja vaivattomasti kotiutui. Täällä hänen esiintymiskykynsä pian huomattiin, vaikka vaatimattomana luonteena ei itseään "tuonut tykö". Opettajat Talasmo ja Vesikari sekä pastori Oksanen häntä pyysivät kaikenlaisiin tilaisuuksiin esiintymään. Nuorena tyttönä Ester oli päättänyt, että ei mene koskaan naimisiin, "mutta sitten tuli Onni Noponen niin suurena ja leviänä, että en päässyt ohi", Ester nauraen kertoo. Naimisiin he menivät v. 1952, ja jo v. 1979 mies kuoli. 

Yksin jäätyään Ester aloitti uudelleen runojen kirjoittamisen. Hän kirjoitti mm. Karjalaan jääneiden vainajien muistokiven paljastustilaisuuteen juhlarunon ja esitti sen itse. Eräs tuttava oli jälkeenpäin sanonut jännittäneensä, että pystyykö Ester lukemaan sen murtumatta. Mutta Ester kertoo sanoneensa, ettei sellaisessa tilaisuudessa saa murtua.  V. 1994 hän julkaisi kirjan Et ole yksin, missä on sekä runoja että suorasanaista tekstiä. Useissa muissa julkaisuissa on hänen kirjoittamiaan runoja ja muisteluksia. Aiheet hän on saanut mm. luonnosta, Karjalasta, isänmaasta. Viime aikoina hän on esiintynyt vähemmän ja on mielissään, kun nuoret esittävät hänen tuotantoaan. 

Kuvatekstit ovat Ester Noposen runosta "Vuodet vierivi pois".