Vedenlaatua tarkkaillaan Kyyjärvellä

Kyyjärven vesistöjen vedenlaadusta on otettu vesinäytteitä joulukuun alkupuolella.
Kuva Kotkanniemestä 26.12.2006.

Vesinäytteitä otettiin Kyyjärvestä puhdistamon niemestä, Nopolanjoesta Koskiniemen sillan yläpuolelta ja Kyyjärven eteläpäästä Oikarinjoen suusta. Lisäksi näytteitä otettiin Kirvesjärvestä, Kalettomasta ja Sorsalammesta. Näytteenottopäivä 4.12.2006.

Tulokset löytyvät oheisestä linkistä Kyyjärven vesinäytteet.

Harri Hutri Eteläpohjanmaan Vesitutkijat Oy:stä on kommentoinut tuloksia seuraavasti:

"Tutkitut vesistöt ovat melko happamia, mutta sinänsä niiden pH-arvot ovat aika tyypillisiä suoperäisellä Suomenselän alueella. Fosforipitoisuuden perusteella suurin osa vesistöistä voidaan luokitella rehevöityneiksi ja ainoastaan Kirvesjärvi sekä Sorsalampi olivat tämän yksittäisnäytteen perusteella vain lievästi rehevöityneitä. Kirvesjärvessä KHT-arvo on alueen normaalitasoon verrattuna alhainen, muissa järvissä KHT:t olivat melko tavanomaisia. KHT kuvaa näissä tapauksissa lähinnä humuksen määrää ja ruskeissa veistöissä humusta yleensä on runsaasti.

Siian elinympäristövaatimuksia ovat ympäri vuoden viileä vesi ja verraten korkea happipitoisuus. Siiat alkavat kärsiä, kun veden happipitoisuus laskee alle 7 mg/l:ssa ja niiden alin toimeentuloraja on n. 3,5-4 mg/l happea. Lisääntyminen ei onnistu kovin happamissa järvissä, mutta kesänvanhoina poikasina siikoja tiettävästi voi istuttaa varsin happamiinkin vesistöihin. Jos pH-arvot laskevat lähelle 5:ttä, siitä voi olla haittaa siioille  - tosin aikuiset kalat saattavat kestää jopa 4-5:n välilläkin olevia pH-arvoja. Ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla siika tuntuu menestyvän melko huonosti matalissa ja tummavetisissä järvissä, jotka ehkä kesäaikana lämpenevät siian kannalta liikaa. Kun särjensukuiset kalat viihtyvät lämpimissä vesisssä, saattaa niiden runsastuminen heikentää siian elinmahdollisuuksia vaikkapa ravintokilpailun kautta. Lisäksi siika vaatii kutupaikoikseen sorapohjaisia alueita, joita ei läheskään kaikista suoperäisen alueen järvistä löydy. Tällaisissa vesistöissä siikakantojen ylläpito edellyttää yleensä jatkuvia istutuksia. 

Veden happamuuden merkitys kalojen ja muiden vesieliöiden kannalta voi riippua myös muista veden laatutekijöistä, ei pelkästään pH-arvosta. Esimerkiksi silloin, kun veden hiilidioksidin määrä on suuri, happamuus voi olla kalojen kannalta haitallista, vaikka pH arvo olisi 6-6,5:n luokkaa. Myös alhainen veden lämpötila voi tehostaa happamuuden haittavaikutuksia kaloihin."

Edellä kerrottua siian heikohkoa menestymistä vahvistaa se, että vuonna 2003 suoritetussa koekalastuksessa Kyyjärvestä ei saatu siikaa lainkaan. Siihen on saattavat vaikuttaa muutkin seikat. Kuhakanta sensijaan on kuitenkin  elpymässä Kyyjärvessä.

On hyvä muistaa, että nämä tulokset ovat yksittäisiä lähinnä suuntaa antavia  joiden perusteella ei voida tehdä kokonaisuuden kannalta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.