Katso lisäkuvat

Majavan majalta kotiin

Maamiesseuran matkakuvakertomus II Etelä-Viroon 19.-22.4. jatkuu: lauantai ja kotimatka.

Lauantaiaamuna matka jatkui Viljandista 20 km:n päässä sijaitsevaan maaseutumatkailukeskukseen Kopra talu, jonka historia alkaa jo v:sta 1810. (Kopra tarkoittaa majavaa.) Isännät ovat olleet metsästäjiä ja metsänvartijoita. Tilalta löytyy kokoelma sarvia ja nahkoja kuten kuvistakin näkyy. Yöpymismahdollisuuksia on paljon vierastaloista (21 huonetta) vanhoihin aittoihin (70 paikkaa), saunatalosta (10 paikkaa) telttapaikkoihin (200). Siellä järjestetään mm. metsästysretkiä ja ampumista; paikka sopii erinomaisesti juhliin, leireihin, seminaareihin jne.

On kiinnostavaa tutustua paikallisiin oloihin: asumiseen, sisustamiseen; elämisen tyyliin. Viro on  keskieurooppalainen verrattuna Suomeen ja muihin naapurimaihimme, sen kulttuuri on vanhaa ja vahvaa. Monet suomalaiset ovat paljon matkustelleet Virossa ja panneet merkille, kuinka elinatason nousu siellä on ollut uskomattoman nopeaa. Usko tulevaisuuteen ja kehittymiseen näkyy kaikessa.

Paluumatkalla katselimme räntäsateessa maisemia. Kevät silloin ei ollut kovinkaan paljon pitemmällä kuin täällä kotiseudullamme. Siellä ei ollut satanut kuukausiin, vasta meidän vierailumme aikana tulivat ensimmäiset sateet. Olimme odottaneet näkevämme valko- ja sinivuokkopeittoja metsissä. Pihat olivat kyllä sinisenään helmililjaa, kellokukkaa, idänsinililjaa. Puutarhat olivat hyvinhoidettuja ja navetan taustat siivottuja.

Tallinnassa kävimme syömässä kuten kuvista näkyy ja laivalla harrastimme liikuntaa ja juttelua. Sunnuntain vastaisena yönä 22.4. klo 3.10 tulimme kotikunnaalle - väsyneinä, mutta onnellisina. Oikein mukava reissu, kuittasivat Hännisen Eila ja Kalliojärven Kaisa.