Antero Huhtala, elämisen dokumentoija

"Irmelin näyttely oli asiallinen", kommentoi isä Huhtala. Ei omena ole kauas pudonnut, päätteli jutun tekijä.

Valokuvaajat, isä ja tytär

"On hienoa, että tytär on jatkanut kuvaamista. Jotain hän minulta oppi, mutta  meni edelle nopeasti ja hyvä niin. Irmelin kuvat ovat taiteellisempia, minulla sellaisia näppäilykuvia", kertoilee Antero Huhtala.

Isä ja tytär keskustelevat valokuvista ja kuvaamisesta. Myöntävät, että Irmelin opiskelun alkuaikoina heillä oli jotain erimielisyyttä teknisistä ratkaisuista. Antero tuumaa kuitenkin, että he taisivat puhua samasta asiasta, mutta vain eri termein.

Mistä kaikki alkoi

Äiti halusi lähettää perheen isälle talvisotaan kuvan pojista ja pyysi Osmo Talasmoa kuvanottoon. Silloin 6-vuotias Antero näki ensimmäisen kerran paljekameran: "Se oli kiiltävä ja päätin, että sellaisen hankin!" Kun hän pääsi ripille v.1950, hän tilasi salaa kameran. Lehdessä oli ollut ilmoitus kamerasta, sinne hän kirjoitti lyijykynällä. Kamera tuli ja sitten ihmeteltiin, miten sitä käytetään.

Nuori valokuvaaja ei ymmärtänyt, mistä tietoa voisi saada. Luuli aluksi, että sanomalehtipaperiakin voisi käyttää. Tilasi nesteitä ja papereita ja aluksi kaikki "meni pommiin". Sitten alkoi hankkia kirjoista tietoa. V.1954-55 hän rakensi itse suurennuskoneen. Ei ollut edes sähköä, vaan piti käyttää taskulamppua.

Ympäristön kuvaaja

Antero kuvaa dokumentoidakseen elämää: ihmisten asumista ja ympäristöä. Harmittelee, ettei ole tehnyt sitä järjestelmällisemmin -"räpsäytellyt vain".  -- Arkistona toimivat kenkälaatikot ja kirjekuoret. Osa negatiiveistä on hävinnyt.

Kuvaaminen ja kuvan tekeminen on muuttunut melkoisesti alkuajoista, kertoo Antero. Oli se jotain ihmeellistä, kun kuva syntyi nesteessä ja siinä tunsi todellista onnistumisen riemua. Nykyään kuva ei kerro enää totuutta kaiken käsittelyn jälkeen, vaikka aina käsittelystä jää jäljet, hän jatkaa. Tulevaisuus on arvoitus, mutta veikkaan pikakuvakameroita, joissa kaikki on samassa paketissa. 

PS. Antero ehdotti jutun otsikoksi "Vanha kuvahäirikkö".(Vai oliko se häirikkökuvaaja?)Siinä hän keittiön pöydän ääressä etsii sopivia kuvia Vehkaperän kesätapaamiseen.